Elina

Posts by this author:

Parasta iholle juuri nyt: testissä Centifolía Eclat de Rose-linja

Ensimmäinen askel kohti kuulasta ja hehkuvaa ihoa on sen riittävä kosteutus. Kosteusköyhä iho on kiristävä ja kurttuinen, hyvin kosteutettu taas pehmeä ja kimmoisa. Centifolian Eclat de Rose-linjan kolme avainainesosaa (ruusun lisäksi hyaluronihappo ja C-vitamiini) ovat kaikki hyvin tunnettuja tässä roolissa.

Centifolía Eclat de Rose

Sain testattavakseni linjan seerumin, kevyen päiväemulsion sekä täyteläisemmän kasvovoiteen. Aiemmat Centifolía-aiheiset postaukset löydät täältä.

Centifolía Hydration booster serum
Kuten yleensä, seerumi vakuutti. Tykkäsin tästä tosi paljon!

Hydration Booster Serum

Lupaus: Kosteuttaa tehokkaasti, kirkastaa ihon sävyä.

Tärkeimmät ainesosat: Hyaluronihappo, C-vitamiini, Centifolia-ruusu

Lähes poikkeuksetta eri tuotelinjoja testaillessa rakastun seerumeihin, koska niiden koostumukset ovat ihania ja iho tuntuu seerumin jälkeen niin hyvältä. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus: tämä seerumi oli kuin nektaria iholle. Pehmeästi liukuva geelimäinen koostumus imeytyy nopeasti ja jättää ihon miellyttävän tuntuiseksi. Se on kuitenkin enemmän kosteuttava kuin ravitseva, eli tilaa jää hyvin myös voiteelle. Myös hinta on laatuun nähden maltillinen (33,90 euroa/ 30 ml).

Centifolía Light fluid

Light Fluid

Lupaus: Kosteuttaa ja kirkastaa ihoa, suunnattu normaalille ja sekaiholle.

Tärkeimmät ainesosat: Hyaluronihappo, C-vitamiini, Centifolia-ruusu, riisipuuteri

Light Fluid on nimensä mukaisesti hyvin kevyt emulsio, joka voisi koostumuksensa puolesta mennä myös seerumikategoriaan. Kokeilin tätä useita kertoja lopputalven, kevään ja vielä kesän aikana, ja joka kerta mietin, että ehkä nyt oli väärä hetki. Sitä oikeaa ei kuitenkaan koskaan tullut. En tiedä, johtuuko se ihoni pintakuivuudesta vai emulsiossa olevasta riisipuuterista, mutta en oikein löytänyt tälle sijaa ihonhoitorutiinissani. Päivävoiteena se ei kosteuttanut tarpeeksi, joten käytin sen pois ”seerumina”. Hinta 31 euroa/40 ml.

Centifolía Rich cream
Vaikka aina ihastun seerumeihin, niin tällä kertaa suurin rakkaus roihahti tähän voiteeseen <3

Rich Cream

Lupaus: Kosteuttaa ja kirkastaa ihoa, suunnattu normaalille ja kuivalle iholle

Tärkeimmät ainesosat: Hyaluronihappo, C-vitamiini, Centifolia-ruusu, karitevoi

Testaan usein hyviä voiteita, itseasiassa todella harvoin tulee vastaan sellaisia, jotka eivät toimi ollenkaan. Kuitenkin yhtä harvoin tulee vastaan sellaisia, jotka saavat aikaiseksi spontaania poskensivelyä. Havahduin nimittäin useita kertoja siihen, että taas kokeilin kuinka sileältä iho tuntuu..! Tykkäsin tästä niin paljon, että veikkaan tästä vuoden 2021 parasta kasvovoidetta <3 Hintaa voiteella on 31 euroa/50 ml.

Centifolian tuotteita löytyy ainakin Sokoksilta. Huomasin linkityksiä tehdessäni, että ruusulinja on täydentynyt puhdistusöljyllä! Pitää ehdottomasti hakea se kokeiluun kunhan edellinen öljy loppuu. Kasvovesihän tästä joukosta vielä puuttuu, toivottavasti hienoa linjaa saadaan sellainenkin vielä täydentämään. Onneksi Centifolialta löytyy mitä ihanin kasvovesi toisesta, koko perheelle suunnatusta linjasta.

Oliko tämä Eclat de Rose-linja sinulle tuttu? :)

Elina

Lapsi- ja koiraperheen imurivalinta, osa 2: Testissä Miele Triflex HX1 Pro

Jos klikkaa sisään Facebookin Siivoushullut-ryhmään (kyllä, siellä on sellainenkin!) ja tiedustelee, mikä kodinkone kannattaisi hankkia, saa Miele aina runsaasti kannatusta, oli kyseessä sitten pesukone tai imuri. Vuoteen 2020 saakka oli kuitenkin tuoteryhmä, jota hallitsi toinen tuotemerkki vailla varteenotettavia kilpailijoita: high-end varsi-imurit. Viime vuonna pakka lopulta sekoittui kun kuvaan astui Miele Triflex HX1 -tuoteperhe, joka ainakin paperilla näytti laittavan Dysonin valta-aseman kyseenalaiseksi. Tekniikka ja ulkomuoto näyttävätkin näissä laitteissa hyvin samanlaisilta, paitsi että Mielen imuri taipuu vielä kolmanteen asentoon, jossa moottori ja pölysäiliö ovat lähellä suulaketta.

Edellisessä postauksessa kerroin meidän imurivajeesta ja kävin läpi syitä, miksi päädyin hankkimaan Miele Triflex HX1 Pro -mallin varsi-imurin.

En ala tässä postauksessa kertomaan yksityiskohtaisesti laitteen teknisiä ominaisuuksia (ne löytää helposti Mielen omilta sivuilta tai jälleenmyyjiltä), vaan keskityn käyttökokemukseen.

Käyttökokemus: Miele Triflex HX1 Pro

Imuri pääsi tositoimiin heti ensimmäisenä päivänä, ja vaivalloisesti toimineen Electroluxin jälkeen sen kanssa työskentely tuntui suorastaan juhlavalta. Pölysäiliötä tyhjentäessäni totesin, että olipa meillä paljon hiekkaa lattialla, kunnes tajusin sen olevan pölyä..! Olin yhtä aikaa vaikuttunut ja järkyttynyt.

Miele Triflex HX1 Pro

Ehdoton hitti on Mielen suulake, joka tunnistaa milloin ollaan maton päällä ja (aivan kuin se tietäisi meillä olevan kaksi karvaista koiraa) alkaa lisätä sisältämänsä harjan pyörimistehoa. En käsitä, että miksi tällaista ominaisuutta ei ole tavallisissa imureissa? Sama koskee suulakkeessa olevaa tehokasta led-valoa, joka paljastaa pölyhiukkaset yhtä armottomasti kuin kevätaurinko likaiset ikkunat talven jälkeen.

Miele Triflex HX1 Pro

Myös äänitason suhteen lupaukset pitävät paikkansa: matalataajuuksisena se kuulostaa todella hiljaiselta.

Tuomio ja pohdinta

Kahdeksansataa euroa on kova hinta imurista, ja sellaisen maksaessaan täytyy mielestäni voida olettaa olevansa 100 % tyytyväinen ostoksensa. Tämän vuoksi olen pitänyt pääni kylmänä imuria testaillessani ja pyrkinyt arvioimaan sen ominaisuuksia mahdollisimman objektiivisesti.

Imurin mukana tulee kolme lisäsuulaketta: tekstiili-, rako- ja harjasuulake.

Valitettavasti en voi sanoa olevani imuriin täysin tyytyväinen.

Suurin ongelma on käyttöaika. Pro-mallissa tulee mukana lisäakku, jonka avulla imurin luvataan toimivan peräti kaksi tuntia (yhden akun käyttöajaksi ilmoitetaan 60 minuuttia). Mielen imurilla ei ole lataustelinettä, jossa se majailisi käytön jälkeen, vaan akku täytyy irrottaa lataamista varten. Ajatuksena tässä lienee se, että pienessä lataustelakassa on aina täyteen ladattu akku odottamassa.

Tämä toteutuisikin hienosti, jos yhdellä akulla todella imuroisi sen 60 minuuttia. Sen sijaan valot sammuivat jo 15 minuutin kohdalla, ja totesin käyttäneeni molemmat akut ennen kuin olin imuroinut loppuun asti. Otin nurkasta vanhan Electroluxini ja imuroin sillä loput (ja mietin samalla, että onpa se siro ja kevyt liikutella).

Toinen merkittävä asia on käyttömukavuus: suuret ominaisuudet tukevat mukanaan myös suuren painon. Mielen imurissa painopisteen saa kyllä alas toisin kuin Dysonin kanssa, mutta silloin suulakkeen ketteryys kärsii huomattavasti ja imurista tulee kömpelö. Käyttömukavuuteen liittyy myös pölysäiliön tyhjennys, jota ei voi millään kehua kovin käteväksi. Karvat pakkautuvat säiliöön niin napakasti, että niitä täytyy kaivella sieltä sormilla. Rutiinina tällainen on vähän tylsä juttu.

Alas kiinnittyvä koneisto tekee imurista kevyemmän käsitellä, mutta samalla suulakeosan ketteryys kärsii.

Testasimme imuria myös rikkaimurina auton hiekkaiseen takakonttiin ja hetken pyörittelyn jälkeen Matti kävi hakemassa meidän vanhan Voltan varastosta.

Näin ollen joudun vähän haikeana toteamaan, ettei meidän ja Mielen kumppanuudesta tullut lähellekään niin pitkää kuin olin kuvitellut. Onneksi ostokselle annettiin 50 päivän tyytyväisyystakuu.

Kokemus antoi aika paljon ajattelemisen aihetta: ajatus robotti-imurin ja supervarsi-imurin muodostamasta työparista alkaa karista ja mieleen tulee perinteinen imuri, jonka kanssa ei tarvitsisi miettiä akun kestoa. Ensi vuonna neliöitä on kuitenkin reilusti enemmän.

Elina

Lapsi- ja koiraperheen imurivalinta, osa 1: Dyson V11 vs Miele Triflex HX1

Imuri on meidän perheessä yhtä arkinen työväline kuin hammasharjakin: sitä saatetaan käyttää päivän aikana jopa kolme kertaa. Varsinkin kulunut kesä on ollut yhtä imurointijuhlaa molempien koirien pudottaessa kilpaa karvojaan. Merkki- ja mallipohdinnat tulivat ajankohtaiseksi Electroluxin varsi-imurin hajottua (ja varsin nopeasti kirjoitin Googleen hakusanat Dyson V11 vs Miele Triflex HX1). Tähän asti se oli ollut osa robotti-imurin kanssa muodostettua, hieman ontuvaa toimintaparia. Perinteinen imurikin meiltä löytyy, mutta se jäi kaapin perälle jo aiemmin, koska sen käyttäminen oli heikentyneen imutehon vuoksi todellista ajanhukkaa.

Viimeisten vuosien aikana varsi-imurit ovat muuttuneet supertehokkaiksi ja ottaneet roolin kodin ”pääimureina”. Myös niiden hinnat ovat pompanneet uusiin korkeuksiin. En olisi viisi vuotta sitten uskonut, että voisin edes harkita laittavani lähemmäs tuhat euroa imuriin. Vuonna 2013 ostaessani tuon kaappiin hylätyn Boschin maksoin siitä 300 euroa ja pidin sitä jo panostamisena.

Kuvat: Dyson ja Miele

Dyson vs Miele

Dyson on merkki, jota liputtavat kaikki. Se toi vuosia sitten markkinoille ensimmäisen V-alkuisen monsterivarsi-imurin ja on sen jälkeen ollut segmentin suvereeni hallitsija. Meni yllättävän pitkään, aina viime vuoteen asti, ennen kuin kukaan imurivalmistaja uskalsi lähteä haastamaan sitä. Urakkaan lähti kodinkonebrändeistä ehkä se luotetuin kautta linjan: Miele.

Kävin pitkän pohdinnan ja pari kiivasta keskustelua mieheni kanssa näiden kahden merkin välillä. Minulla on ollut pieni ongelma Dysonin kanssa – olen joskus sellaisen omistanut ja vannonut, etten enää ikinä hankkisi uutta. Tosin kyse oli perinteisestä imurista ja syitä oli kaksi: valtava, korvia repivä ja verenpainetta nostattava melu ja naurettavan lyhyt johto. Luonnollisesti varsi-imurin kanssa tuo jälkimmäinen ei olisi ongelma, mutta melu oli huomioitu myös kaikissa Dyson vs Miele vertailuissa, ja totesin sen myös itse kokeillessani laitteita paikallisessa Gigantissa.

Robotti-imuri on erinomainen apuri arjessa, muttei yksin riitä kodin ainoaksi imuriksi.

Dysonin V11 hehkutetaan kaikkialla, joten tunsin itseni todelliseksi vastarannan kiiskeksi löytäessäni siitä niin paljon kritisoitavaa. Melun lisäksi minua häiritsi se, että käynnistyspainiketta täytyi puristaa koko ajan -oikeasti, kenen mielestä tämä on ollut hyvä idea? Toki kahvaa täytyi puristaa muutenkin, sillä pölypussin ja moottorin sijainti heti kahvan alapuolella tekee imurista myös varsin raskaan käsitellä.

Tämän pitkän pohjustuksen lopputulemana totean sen, minkä ehkä jo arvaatkin: valinta kohdistui Mieleen ja meille kotiutui Triflex HX1 Pro. Kuinka se sopeutui meille – se selviää seuraavassa postauksessa!

Elina

Kohti unelmia: tästä alkaa meidän raksamatka!

Olen haaveillut, jos nyt en vielä lapsena, niin ainakin siitä asti kun olen asunut omillani, talon rakentamisesta. Jokaista pienempää tai suurempaa remonttia tehdessä mielessä on pyörinyt ajatus ”sitten kun saan alusta asti suunnitella itse…”. Ja nyt, kaikkien vuosien jälkeen tuo unelma on käymässä toteen..!

Tontin arviointia reisiä myöten lumessa.

Sekä Insta että blogi hyppäävät mukaan vähän jälkikäteen, joten kerron lyhyesti kuinka ollaan päästy tähän pisteeseen: Aloimme suunnitella talomme pohjaa talvella ajatuksena tämän kevään tonttihaku. Tiesimme tonttihaun olevan varsin myöhään keväällä, joten halusimme suunnitelmien olevan hyvällä mallilla siinä tapauksessa, että tontti sattuisi jäämään meille. Näin pääsisimme rakentamaan vielä tämän vuoden aikana.

Tien valmistuminen oli juhlava hetki! Sen jälkeen on tullut lenkkeiltyä tuota kautta lähes joka päivä :D

Tontit jaetaan täällä Liperissä suljetuin tarjouksin, eli pitää tarjota jotain ja toivoa sen olevan sekä eniten että mahdollisimman lähellä seuraavaksi tarjonnutta, jottei menetä yöuniaan :D Olin niin onnellinen kun kuulin tontin jääneen meille, aivan lottovoittajafiilis! Kaupat tontista tehtiin kesäkuun alussa ja samalla laitettiin rakennuslupa vetämään. Se saatiinkin sopivasti juhannukseksi, joten aattona oli monta syytä kilistellä kuohuvaa :)

Tontin raivaus sattui sopivasti viikon ainoalle pilviselle päivälle. Muistelen tätä edelleen kiitollisuudella.

Tämän hetken tilanne: tontti on raivattu, ja kaivinkone pääsi aloittamaan työnsä tällä viikolla. Sen jälkeen alkaa perustusten teko. Huh! Mieletöntä nähdä suunnitelmien muuttuvan todeksi!

Fyysisen työn lisäksi taustalla on tietenkin valtava määrä suunnittelutyötä, joka ei todellakaan päättynyt siihen, että saatiin pohjakuva valmiiksi. Tällä hetkellä käynnissä on kiintokalusteiden kilpailutus, joka on kyllä melkoinen savotta… Lisäksi olen luonnostellut sähkösuunnitelmaa. Pistokkeiden, valokatkaisimien ja valaisimien paikat on mietittävä todella tarkkaan, ettei tarvitse heti olla jatkojohtoja etsimässä :D

Hei jos tulee mieleen jotain postaustoiveita aiheeseen liittyen niin saa laittaa viestiä kommentteihin, sähköpostiin tai vaikka Instagramin kautta. Instaan postaan varmasti rakennusjuttuja vähän lyhyemmällä viiveellä, mutta isommat kokonaisuudet päivittyvät myös tänne blogin puolelle.

Elina

Käytin vakuutettua lastani yksityisellä lääkärillä, ja minua alkoi harmittaa.

Suomessa syntyvällä lapsella pitää olla erillinen sairaus- ja hoitokuluvakuutus. Siitäkin huolimatta, että meillä on toimiva julkinen terveydenhuolto. Vai pitääkö? Käytin Eeliä yksityisellä lääkärillä (huolella valitsemani lastenlääkäri) ja maksoin tuosta lystistä melkein kolmesataa euroa (tuohon summaan kuuluu myös apteekissa käynti). Vakuutus korvaa sitten sen mitä korvaa, joten se ei syy siihen, miksi minua alkoi harmittaa.

Tulin surulliseksi niiden lasten puolesta, joille tällainen ei ole mahdollista.

Julkinen terveydenhuolto katsoo atooppisen ihon hoitoa hyvin pitkälti ulkoisen hoidon kautta. Käypä hoito mainitsee pro-ja prebiootit, mutta muuten ruokavalion osuus jää hyvin niukaksi. Lisäksi ihonhoidon osalta turvaudutaan helposti kortisonivoiteisiin ja ainesosiltaan kyseenalaisiin perusvoiteisiin (tuo jälkimmäinen on spekulointia eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan näppituntumaan siitä, minkä värinen tuubi tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta perusvoide).

Sehän ei riittänyt, että käytin Eeliä ”yksityisellä lääkärillä”. Minun piti tietenkin etukäteen tietää, kenellä haluan häntä käyttää, jotta saan haluamaani apua. Tämä ärsyttää tässä koko kuviossa oikeastaan kaikista eniten. Tieto tällaisista lääkäreistä kulkee kyllä puskaradion kautta, mutta esimerkiksi kyseinen lääkäriasema ei markkinoi asiaa mitenkään. Senkin kyllä ymmärrän hyvin, koska kaikenlainen valtavirrasta poikkeaminen aiheuttaa helposti leimautumista ja voi vaikeuttaa niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin hankintaa.

Lääkärikäyntimme ansiosta meillä on käytössä voiteiden lisäksi myös muutama lisäravinne. Yksikään niistä ei ole minulle uusi tai vieras, mutten olisi uskaltanut aloittaa niitä ominpäin näin pienelle lapselle.

Muistan, miltä kiristävä, hilseilevä iho tuntuu. Kärsin aikuisikään asti atooppisesta ihottumasta, jota hoidettiin lapsuudessani parhaan saatavilla olleen tiedon mukaan, eli kortisonivoiteilla. Vasta vuosia sen jälkeen, kun sain vatsani kuntoon, alkoi ihoni korjautua.

Kuten jo valmistuessani vuonna 2010, edelleen tänäkin päivänä toivoisin näkeväni siltaa medikalisoituneen koululääketieteen ja sen vähän kokonaisvaltaisemman näkökulman välillä. Kuinka hienoa olisikaan ollut, jos olisin saanut nämäkin asiat tietää vaikkapa neuvolasta?

Pahoin pelkään, että toiveeni on turha.

Elina

Ps. Tulossa on postaus atooppisen ihon hoidosta tuotevinkkeineen!