Kerroksia
Kauneudesta ja elämästä

Elina

Posts by this author:

”Ihonhoidon uusi evoluutio” – esittelyssä australialainen Grown Alchemist

Grown Alchemist. Sanapari kuulostaa tehokkaalta ja mystiseltä, ja voisi olla myös vaikkapa rockyhtyeen nimi. Kyseessä on kuitenkin bändin sijaan brändi, jonka tuotteet perustuvat ihofysiologian ja biologian tuntemiseen aina solutasolla asti. Lähtökohtana on solujen uudistumisen ja ihon korjautumisen tukeminen viimeisimpien tiedeinnovaatioiden avulla.

Grown Alchemist – tarina

Grown Alchemistin juuret sijaitsevat syvällä down under eli Australiassa. Veljekset Keston ja Jeremy Muijs perustivat tuotemerkin työskenneltyään aiemmin muiden kosmetiikkamerkkien tuotekehittelyn parissa. Filosofian keskiössä on luonnollisuus, ekologisuus ja kemiantuntemus. Tuotteita on saatavilla niin kasvoille, vartalolle kuin hiuksillekin. Lisäksi miehille löytyy parranajovoide. Kokeilemieni tuotteiden perusteella kuvailisin koko sarjaa hyvin unisex-tyyliseksi ainakin pakkausten, tuoksujen ja koostumusten osalta.

Grown Alchemist

Sain kokeiltavakseni joukon kasvotuotteita sekä käsivoiteen.

Tuotearviot

Kokeilin tuotteita yhdessä neljä viikkoa, ainoastaan kasvovesi oli eri sarjaa, koska se ei kuulunut testipakettiin. Lisäksi kokeilin myös erilaisia puhdistusmenetelmiä (vaahto- sekä öljy-) ennen tuotteiden käyttöä.

Puhdistusvoide Hydra Restore Cream Cleanser


Lupaus: Hellävarainen, voidemainen puhdistusvoide poistaa iholta meikin sekä parantaa herkkää kasvojen ihoa ilman että kuivattaa tai ärsyttää sitä ja jättää ihon pehmeäksi ja puhtaaksi.
Tärkeimmät ainesosat: Oliivinlehtiuute, niasiiniamidi, siankärsämöuute, sinkki, levä- ja kaurauute, betaglukaani.

Grown Alchemist


Täyteläisen kermainen puhdistusvoide irrottaa hienosti meikin kasvoilta, mutta ei emulgoidu eli se tarvitsee parikseen toisen putsarin tai puhdistusliinan. Olen käyttänyt tätä sekä aamu- että iltatoimissa.
Yksin käytettynä (eli huuhdeltuna ja kuivattuna) tuote jättää iholle varsin selkeän tunnun, eli osa sen sisältämistä öljyistä jää iholle. Toisille tämä on erittäin toivottu ominaisuus ja toisille ehdoton ei, itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, mutta ihan näin paljoa en sitä silti toivoisi jäävän. Parhaan tuloksen sain käyttämällä vaahtoputsaria voiteen emulgoinnissa.
Tällainen kaksiosainen puhdistus on omasta mielestäni vähän liian monimutkaista aamuisin, joten siirsin voiteen iltakäyttöön ja sinne se sopikin paremmin. Hinta 35 euroa/100 ml.

Seerumi Detox Serum Antioxidant +3Complex


Lupaus: Kevyt seerumi imeytyy nopeasti, auttaa ihoa vastustamaan vapaita radikaaleja ja hyödyntämään tehokkaammin seerumin jälkeen levitettävät hoitotuotteet.
Tärkeimmät ainesosat: Niasiiniamidi, pantenoli, +3Complex-antioksidanttiyhdiste

Grown Alchemist


Seerumia kohtaan minulla oli, kuten aina, kaikista suurimmat odotukset. Sen koostumus oli aika kevyt, ja se imeytyikin todella nopeasti.
Sanoisin, että seerumi oli hyvä kosteuttava tuote, muttei oikein tehnyt mitään sen kummempaa. Sellainen wow-efekti jäi puuttumaan. Hinta 49 euroa/30 ml.

Kasvovoide Age Repair Moisturizer


Lupaus: Edistyksellinen kosteusvoide, joka eheyttää ihoa ja loiventaa juonteita ja ryppyjä.
Tärkeimmät ainesosat: valkoinen tee-uute, peptidit, astaksantiini, hyaluronihappo

Grown Alchemist


Kasvovoiteen kanssa minulla oli pienoisia ongelmia. Voide on koostumukseltaan todella paksua ja jäykähköä, minkä vuoksi sen annostelu ja levittäminen oli aika haastavaa. Olennaista oli, ettei sitä saanut laittaa yhtään liikaa. Paksusta koostumuksesta huolimatta ihotuntu oli hyvin samettinen. Kokeilin sitä monien eri tuotteiden kanssa, ja jokaisella kerralla törmäsin (enemmän tai vähemmän) samaan ongelmaan: voide jäi tuntumaan iholla kiristävältä, aivan kuin se ei olisi imeytynyt vaan kuivunut iholle. Meikin alla tätä ei niin huomannut, koska meikkivoide vaikuttaa kokonaisuuteen. Tämän vuoksi suosittelisin voidetta ensisijaisesti päivävoiteeksi ainakin omalle ihotyypilleni eli pintakuivalle sekaiholle. Hinta 85 euroa/60 ml.

Silmänympärysvoide Age Repair Eye Cream


Lupaus: Kiinteyttää silmänympärysihoa ja lisää sen elastisuutta. Häivyttää sekä juonteita että tummuutta silmänympärysiholla.
Tärkeimmät ainesosat: rohtosammakonputkiuute, soija- ja vehnänalkioöljy, peptidit

Grown Alchemist


Voi, tämä voide on ihana! Ehdoton suosikki koko katraasta ja ehdottomasti enemmän kuin mitä osaisi (pitkän) incin perusteella odottaa! Voide tuntuu täyteläiseltä, muttei paksulta ja imeytyy juuri niinkuin pitääkin. Kokeilin tätä muutaman kerran myös kasvovoiteena, ja miten hyvältä se tuntui <3 Saisipa tätä isommassa purkissa..! Hinta 60,90 euroa/15 ml. Huom. tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tätä ei saa ostettua suomalaisista kaupoista. En tiedä, onko kyseessä hetkellinen tilanne vai onko voiteen tilalle tulossa jotain muuta -todella harmillista, koska tämä on todella loistava tuote.

Käsivoide Age Repair Hand Cream


Lupaus: Silottaa hienoja juonteita, korjaa valovaurioita, vahvistaa ihoa ja korjaa sen kosteustasapainoa, lisää kollageenintuotantoa.
Tärkeimmät ainesosat: Phyto-peptidit, ahosuolaheinäuutteesta peräisin oleva tyrosinaasin estäjä (!), joka vaalentaa pigmenttimuutoksia ja estää uusien syntymistä, manteliöljy

Grown Alchemist


Yrttisen tuoksuinen käsivoide toimii erittäin hyvin perustehtävässään: imeytyy nopeasti ja kosteuttaa tehokkaasti. Tuoksu on kuitenkin sen verran voimakas, että yöksi tätä en mielelläni laittaisi. Se on aika harmillista, koska voiteen ominaisuudet eivät oletettavasti ehdi tulla esille päiväkäytössä, varsinkaan jos käsiä joutuu pesemään tiheästi. Hinta 29 euroa/40 ml.

Grown Alchemistia myy ainakin Stockmann ja Bangerhead.

Huh, tulipa pitkä postaus..! Jaksoitko lukea loppuun asti? :D

Aurinkoista viikonloppua <3

Elina

Syksyn paras omenapiirakka (gluteeniton)

Omenapiirakka on syksyn klassikkoherkku. Sen tekoa harjoiteltiin jo yläasteen kotsantunneilla (tätä en olisi kyllä muistanut ellei ystäväni olisi postannut vanhaa ohjetta Instagram-tililleen). Itsekin tein omenapiirakan aina suunnilleen samalla tavalla kuin tuossa ystäväni reseptissä, kunnes kerran juhlissa maistoin tällä tavalla tehtyä leivonnaista! Ohje on tietenkin gluteeniton, mutta sen voi yhtä hyvin tehdä myös vehnäjauhoilla.

Omenapiirakka

Ohje

5-6 keskikokoista omenaa
sokeria
kanelia
vaniljasokeria
voita vuoan voiteluun

Murotaikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl jauhoja (käytin tällä kertaa kaurajauhoja ja vaaleaa jauhoseosta sekaisin)
1 tl leivinjauhetta

Voitele uunivuoka. Pilko pestyt omenat kuorineen vuokaan, suhteuta omenoiden määrä siten, että vuoka tulee melkein täyteen. Lisää lohkojen sekaan sokeria, kanelia ja vaniljasokeria.

En laittanut tarkkoja määriä sen vuoksi, että sokerin määrä riippuu omenoiden happamuudesta ja muutenkin nämä on vähän sellaisia tunteella tehtäviä juttuja 😄 Mutta sanoisin, että laitoin sokeria noin puoli desiä. Käyttämäni omenat olivat aika kirpeitä.

Valmista taikina: Vatkaa voi ja sokeri keskenään ja lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan.

Levitä taikina omenoiden päälle. Pyri siihen, että ne peittyvät kokonaan (tiedän, on vähän hankalaa).

Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

omenapiirakka gluteeniton
Rapean kuoren alta paljastuu mehevä omenakerros.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa ja ihmettele, kuinka nopeasti saat laittaa vuoan pesukoneeseen ❤

Otan kauniimman kuvan sitten ensi kerralla 😆

Mikä on sinun omenapiirakkasuosikkisi? Vai tykkäätkö kokeilla aina uusia reseptejä?

Millainen talo meille tulee, osa 1: Julkisivu

Talon ulkomuoto tai julkisivu koostuu pohjan muodosta, pintamateriaaliaalista, väristä ja katon muodosta sekä ikkunoista. Näihin taas vaikuttaa haaveet, budjetti ja usein myös kaavamääräykset.

Kun aloimme suunnitella talomme pohjaa, mielessäni oli yksikerroksinen talo lapekatolla. Mietin mielessäni, että tulee olemaan hankalaa tehdä valintaa mustan ja valkoisen välillä. Pintamateriaali oli alusta asti puu. Kivitalo olisi upea, mutta auttamatta liian kallis vaihtoehto. Toki nykyisillä hinnannousuilla kaikki rakentaminen on todella kallista.

Julkisivu ja kaavamääräykset

Yllättäen kaavamääräykset helpottivat valintoja monessa kohdassa: talojen sallitut värisävyt olivat ruskea, harmaa tai musta. Harmaaseen kaipasimme vaihtelua ja ruskea tuntui vieraalta, joten jäljelle jäi itsestäänselvästi jo aiemmin miettimämme musta.

Seuraavaa kaavamääräystä nikottelin vähän aikaa: lapekattoa ei saanut tehdä.

Kattoasia oikeasti harmitti pari päivää, ja katselin erilaisia epäsymmetrisiä harjakattomalleja (esimerkiksi Kastellin Kuori on tästä hyvä esimerkki). Valitettavasti samassa kohtaa rakentamisen kustannukset nousivat rajusti ja ne ihan tavallisenkin malliset kattoristikot maksoivat tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Joten hautasin haaveeni kattokikkailusta. Onneksi aika teki tehtävänsä ja silmä tottui perinteiseen harjakattoon.

Edestä, takaa, sivuilta ja sisältä.

Ikkunat, katto ja autokatos

Julkisivuun vaikuttaa olennaisesti myös Ikkunoiden määrä ja koko. Näistä väänsimme Matin kanssa jonkin verran kättä, ja ikkunatilauksen viimeistely veikin todella paljon energiaa. Ikkunoihin liittyi niin paljon yksityiskohtia, että teen niistä oman postauksensa, jotta tämä ei lähde liikaa rönsyilemään 😊

Talo sijoittuu tontille ”ideaalisesti” eli takapiha on etelä-länsisuuntaan. Pohjoispuolen sivupihalle jää talotekniikkaa sähkökaappeineen ja itäpuolelle etupiha. Liittymän ja autokatoksen toteutimme samalla tavalla kuin nykyisessä talossa, paitsi autokatoksen kohdalla kattoon suunniteltiin alaslasku, koska muuten leveä kattopinta olisi näyttänyt liian massiiviselta.

talo julkisivu

Toinen asia, jonka nykyisestä talosta viemme seuraavaan on huopakatto. Se sopii erinomaisesti mustaankin taloon ja tykätään molemmat sen ominaisuuksista: kesällä hiljainen sateella ja talvella lumi pysyy paikoillaan, kunnes sulaa pois, minkä vuoksi esimerkiksi näin loivalla katolla lumiesteitä ei tarvita.

Kokonaisuutena olen talon ulkomuotoon todella tyytyväinen, vaikkei se näytäkään aivan siltä kuin aluksi kuvittelin. Vähän sama asia kuin mitä olen sanonut kalustetoimittajille: katsotaan ensin hintalappu unelmille ja sitten mietitään mistä aletaan karsia 😄

Postauksen seuraavassa osassa onkin pohjakuvan vuoro..! Sen julkaiseminen vähän jännittää! Ja voi olla, että joudutte sitä vielä hetken odottamaan koska vielä pari viikkoa sitten siirsimme paria sisäseinää ja haluan julkaista vasta sitten kun se on oikeasti valmis!

Rakennusprojektin ensimmäisen postauksen löydät täältä.

Elina

Parasta iholle juuri nyt: testissä Centifolía Eclat de Rose-linja

Ensimmäinen askel kohti kuulasta ja hehkuvaa ihoa on sen riittävä kosteutus. Kosteusköyhä iho on kiristävä ja kurttuinen, hyvin kosteutettu taas pehmeä ja kimmoisa. Centifolian Eclat de Rose-linjan kolme avainainesosaa (ruusun lisäksi hyaluronihappo ja C-vitamiini) ovat kaikki hyvin tunnettuja tässä roolissa.

Centifolía Eclat de Rose

Sain testattavakseni linjan seerumin, kevyen päiväemulsion sekä täyteläisemmän kasvovoiteen. Aiemmat Centifolía-aiheiset postaukset löydät täältä.

Centifolía Hydration booster serum
Kuten yleensä, seerumi vakuutti. Tykkäsin tästä tosi paljon!

Hydration Booster Serum

Lupaus: Kosteuttaa tehokkaasti, kirkastaa ihon sävyä.

Tärkeimmät ainesosat: Hyaluronihappo, C-vitamiini, Centifolia-ruusu

Lähes poikkeuksetta eri tuotelinjoja testaillessa rakastun seerumeihin, koska niiden koostumukset ovat ihania ja iho tuntuu seerumin jälkeen niin hyvältä. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus: tämä seerumi oli kuin nektaria iholle. Pehmeästi liukuva geelimäinen koostumus imeytyy nopeasti ja jättää ihon miellyttävän tuntuiseksi. Se on kuitenkin enemmän kosteuttava kuin ravitseva, eli tilaa jää hyvin myös voiteelle. Myös hinta on laatuun nähden maltillinen (33,90 euroa/ 30 ml).

Centifolía Light fluid

Light Fluid

Lupaus: Kosteuttaa ja kirkastaa ihoa, suunnattu normaalille ja sekaiholle.

Tärkeimmät ainesosat: Hyaluronihappo, C-vitamiini, Centifolia-ruusu, riisipuuteri

Light Fluid on nimensä mukaisesti hyvin kevyt emulsio, joka voisi koostumuksensa puolesta mennä myös seerumikategoriaan. Kokeilin tätä useita kertoja lopputalven, kevään ja vielä kesän aikana, ja joka kerta mietin, että ehkä nyt oli väärä hetki. Sitä oikeaa ei kuitenkaan koskaan tullut. En tiedä, johtuuko se ihoni pintakuivuudesta vai emulsiossa olevasta riisipuuterista, mutta en oikein löytänyt tälle sijaa ihonhoitorutiinissani. Päivävoiteena se ei kosteuttanut tarpeeksi, joten käytin sen pois ”seerumina”. Hinta 31 euroa/40 ml.

Centifolía Rich cream
Vaikka aina ihastun seerumeihin, niin tällä kertaa suurin rakkaus roihahti tähän voiteeseen <3

Rich Cream

Lupaus: Kosteuttaa ja kirkastaa ihoa, suunnattu normaalille ja kuivalle iholle

Tärkeimmät ainesosat: Hyaluronihappo, C-vitamiini, Centifolia-ruusu, karitevoi

Testaan usein hyviä voiteita, itseasiassa todella harvoin tulee vastaan sellaisia, jotka eivät toimi ollenkaan. Kuitenkin yhtä harvoin tulee vastaan sellaisia, jotka saavat aikaiseksi spontaania poskensivelyä. Havahduin nimittäin useita kertoja siihen, että taas kokeilin kuinka sileältä iho tuntuu..! Tykkäsin tästä niin paljon, että veikkaan tästä vuoden 2021 parasta kasvovoidetta <3 Hintaa voiteella on 31 euroa/50 ml.

Centifolian tuotteita löytyy ainakin Sokoksilta. Huomasin linkityksiä tehdessäni, että ruusulinja on täydentynyt puhdistusöljyllä! Pitää ehdottomasti hakea se kokeiluun kunhan edellinen öljy loppuu. Kasvovesihän tästä joukosta vielä puuttuu, toivottavasti hienoa linjaa saadaan sellainenkin vielä täydentämään. Onneksi Centifolialta löytyy mitä ihanin kasvovesi toisesta, koko perheelle suunnatusta linjasta.

Oliko tämä Eclat de Rose-linja sinulle tuttu? :)

Elina

Lapsi- ja koiraperheen imurivalinta, osa 2: Testissä Miele Triflex HX1 Pro

Jos klikkaa sisään Facebookin Siivoushullut-ryhmään (kyllä, siellä on sellainenkin!) ja tiedustelee, mikä kodinkone kannattaisi hankkia, saa Miele aina runsaasti kannatusta, oli kyseessä sitten pesukone tai imuri. Vuoteen 2020 saakka oli kuitenkin tuoteryhmä, jota hallitsi toinen tuotemerkki vailla varteenotettavia kilpailijoita: high-end varsi-imurit. Viime vuonna pakka lopulta sekoittui kun kuvaan astui Miele Triflex HX1 -tuoteperhe, joka ainakin paperilla näytti laittavan Dysonin valta-aseman kyseenalaiseksi. Tekniikka ja ulkomuoto näyttävätkin näissä laitteissa hyvin samanlaisilta, paitsi että Mielen imuri taipuu vielä kolmanteen asentoon, jossa moottori ja pölysäiliö ovat lähellä suulaketta.

Edellisessä postauksessa kerroin meidän imurivajeesta ja kävin läpi syitä, miksi päädyin hankkimaan Miele Triflex HX1 Pro -mallin varsi-imurin.

En ala tässä postauksessa kertomaan yksityiskohtaisesti laitteen teknisiä ominaisuuksia (ne löytää helposti Mielen omilta sivuilta tai jälleenmyyjiltä), vaan keskityn käyttökokemukseen.

Käyttökokemus: Miele Triflex HX1 Pro

Imuri pääsi tositoimiin heti ensimmäisenä päivänä, ja vaivalloisesti toimineen Electroluxin jälkeen sen kanssa työskentely tuntui suorastaan juhlavalta. Pölysäiliötä tyhjentäessäni totesin, että olipa meillä paljon hiekkaa lattialla, kunnes tajusin sen olevan pölyä..! Olin yhtä aikaa vaikuttunut ja järkyttynyt.

Miele Triflex HX1 Pro

Ehdoton hitti on Mielen suulake, joka tunnistaa milloin ollaan maton päällä ja (aivan kuin se tietäisi meillä olevan kaksi karvaista koiraa) alkaa lisätä sisältämänsä harjan pyörimistehoa. En käsitä, että miksi tällaista ominaisuutta ei ole tavallisissa imureissa? Sama koskee suulakkeessa olevaa tehokasta led-valoa, joka paljastaa pölyhiukkaset yhtä armottomasti kuin kevätaurinko likaiset ikkunat talven jälkeen.

Miele Triflex HX1 Pro

Myös äänitason suhteen lupaukset pitävät paikkansa: matalataajuuksisena se kuulostaa todella hiljaiselta.

Tuomio ja pohdinta

Kahdeksansataa euroa on kova hinta imurista, ja sellaisen maksaessaan täytyy mielestäni voida olettaa olevansa 100 % tyytyväinen ostoksensa. Tämän vuoksi olen pitänyt pääni kylmänä imuria testaillessani ja pyrkinyt arvioimaan sen ominaisuuksia mahdollisimman objektiivisesti.

Imurin mukana tulee kolme lisäsuulaketta: tekstiili-, rako- ja harjasuulake.

Valitettavasti en voi sanoa olevani imuriin täysin tyytyväinen.

Suurin ongelma on käyttöaika. Pro-mallissa tulee mukana lisäakku, jonka avulla imurin luvataan toimivan peräti kaksi tuntia (yhden akun käyttöajaksi ilmoitetaan 60 minuuttia). Mielen imurilla ei ole lataustelinettä, jossa se majailisi käytön jälkeen, vaan akku täytyy irrottaa lataamista varten. Ajatuksena tässä lienee se, että pienessä lataustelakassa on aina täyteen ladattu akku odottamassa.

Tämä toteutuisikin hienosti, jos yhdellä akulla todella imuroisi sen 60 minuuttia. Sen sijaan valot sammuivat jo 15 minuutin kohdalla, ja totesin käyttäneeni molemmat akut ennen kuin olin imuroinut loppuun asti. Otin nurkasta vanhan Electroluxini ja imuroin sillä loput (ja mietin samalla, että onpa se siro ja kevyt liikutella).

Toinen merkittävä asia on käyttömukavuus: suuret ominaisuudet tukevat mukanaan myös suuren painon. Mielen imurissa painopisteen saa kyllä alas toisin kuin Dysonin kanssa, mutta silloin suulakkeen ketteryys kärsii huomattavasti ja imurista tulee kömpelö. Käyttömukavuuteen liittyy myös pölysäiliön tyhjennys, jota ei voi millään kehua kovin käteväksi. Karvat pakkautuvat säiliöön niin napakasti, että niitä täytyy kaivella sieltä sormilla. Rutiinina tällainen on vähän tylsä juttu.

Alas kiinnittyvä koneisto tekee imurista kevyemmän käsitellä, mutta samalla suulakeosan ketteryys kärsii.

Testasimme imuria myös rikkaimurina auton hiekkaiseen takakonttiin ja hetken pyörittelyn jälkeen Matti kävi hakemassa meidän vanhan Voltan varastosta.

Näin ollen joudun vähän haikeana toteamaan, ettei meidän ja Mielen kumppanuudesta tullut lähellekään niin pitkää kuin olin kuvitellut. Onneksi ostokselle annettiin 50 päivän tyytyväisyystakuu.

Kokemus antoi aika paljon ajattelemisen aihetta: ajatus robotti-imurin ja supervarsi-imurin muodostamasta työparista alkaa karista ja mieleen tulee perinteinen imuri, jonka kanssa ei tarvitsisi miettiä akun kestoa. Ensi vuonna neliöitä on kuitenkin reilusti enemmän.

Elina