Elina

Posts by this author:

Käytin vakuutettua lastani yksityisellä lääkärillä, ja minua alkoi harmittaa.

Suomessa syntyvällä lapsella pitää olla erillinen sairaus- ja hoitokuluvakuutus. Siitäkin huolimatta, että meillä on toimiva julkinen terveydenhuolto. Vai pitääkö? Käytin Eeliä yksityisellä lääkärillä (huolella valitsemani lastenlääkäri) ja maksoin tuosta lystistä melkein kolmesataa euroa (tuohon summaan kuuluu myös apteekissa käynti). Vakuutus korvaa sitten sen mitä korvaa, joten se ei syy siihen, miksi minua alkoi harmittaa.

Tulin surulliseksi niiden lasten puolesta, joille tällainen ei ole mahdollista.

Julkinen terveydenhuolto katsoo atooppisen ihon hoitoa hyvin pitkälti ulkoisen hoidon kautta. Käypä hoito mainitsee pro-ja prebiootit, mutta muuten ruokavalion osuus jää hyvin niukaksi. Lisäksi ihonhoidon osalta turvaudutaan helposti kortisonivoiteisiin ja ainesosiltaan kyseenalaisiin perusvoiteisiin (tuo jälkimmäinen on spekulointia eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan näppituntumaan siitä, minkä värinen tuubi tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta perusvoide).

Sehän ei riittänyt, että käytin Eeliä ”yksityisellä lääkärillä”. Minun piti tietenkin etukäteen tietää, kenellä haluan häntä käyttää, jotta saan haluamaani apua. Tämä ärsyttää tässä koko kuviossa oikeastaan kaikista eniten. Tieto tällaisista lääkäreistä kulkee kyllä puskaradion kautta, mutta esimerkiksi kyseinen lääkäriasema ei markkinoi asiaa mitenkään. Senkin kyllä ymmärrän hyvin, koska kaikenlainen valtavirrasta poikkeaminen aiheuttaa helposti leimautumista ja voi vaikeuttaa niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin hankintaa.

Lääkärikäyntimme ansiosta meillä on käytössä voiteiden lisäksi myös muutama lisäravinne. Yksikään niistä ei ole minulle uusi tai vieras, mutten olisi uskaltanut aloittaa niitä ominpäin näin pienelle lapselle.

Muistan, miltä kiristävä, hilseilevä iho tuntuu. Kärsin aikuisikään asti atooppisesta ihottumasta, jota hoidettiin lapsuudessani parhaan saatavilla olleen tiedon mukaan, eli kortisonivoiteilla. Vasta vuosia sen jälkeen, kun sain vatsani kuntoon, alkoi ihoni korjautua.

Kuten jo valmistuessani vuonna 2010, edelleen tänäkin päivänä toivoisin näkeväni siltaa medikalisoituneen koululääketieteen ja sen vähän kokonaisvaltaisemman näkökulman välillä. Kuinka hienoa olisikaan ollut, jos olisin saanut nämäkin asiat tietää vaikkapa neuvolasta?

Pahoin pelkään, että toiveeni on turha.

Elina

Ps. Tulossa on postaus atooppisen ihon hoidosta tuotevinkkeineen!

Makuuhuoneen muutos: Uusi sängynpääty sormipaneelista (DIY)

Kuulun siihen joukkoon, joka rakastaa puisia yksityiskohtia sisustuksessa. Sormipaneelista tehty sängynpääty on ollut haaveenani jo pitkään, ja viimein sain myös toteuttavan osapuolen eli mieheni innostumaan asiasta! Luin kyllä kaikenlaisia DIY-juttuja, mutta olisin kyllä ollut aika lailla sormi suussa jos olisi pitänyt yrittää tehdä itse… :D

Onni on myös supertaitava appiukko, joka eläkeläisenä kaipasi tekemistä ja toteutti sängynpäädyn Matin piirustusten pohjalta :)

sängynpääty sormipaneeli

Kulutin jonkun aikaa koluten Pinterestiä ja Instagramia ennen kuin lopullinen suunnitelma oli valmis. Halusin päädystä sen verran paksun, että sen päällä olisi helppo säilyttää esimerkiksi puhelinta (minun puolella sänkyä ei tällä hetkellä ole yöpöytää, koska sänky on seinässä kiinni Eelin takia). Yöpöydän valaisimet möin pois viime syksynä enkä ole vieläkään löytänyt sopivia uusia, joten led-lista sängynpäädyssä toimii siihen asti myös tarvittavana yövalona.

Tarvikkeet ja kustannukset

Tarvikkeet sängynpäätyyn ostettiin K-Raudasta ja Prismasta. Hinnat ovat K-Raudan verkkokaupasta.

Sormipaneelia meni noin puolet tuosta toisesta paketista, oikein nuukailemalla (jättämällä tarkasti paneloimatta piiloon jäävät osat) olisi riittänyt yksikin paketti. Sen saatavuus täällä Joensuun alueella oli yllättävän huono: K-Rauta oli ainoa rautakauppa, jossa sitä oli hyllyssä. Sängynpäädyn leveys on 2,1 metriä ja korkeus 1,3 metriä.

Arvokkain yksittäinen hankinta oli tietenkin itse sormipaneeli. Led-nauhojen hintahaitari oli aika laaja, päädyimme keskihintaiseen Egloon lopulta sillä perusteella, että se oli ainoa, jota ei tarvinnut erikseen tilata.

Viimeistely

Ennen sängynpäädyn valmistumista katselin paljon inspiskuvia ja mietin, että käsiteltäisiinkö se sävytetyllä (valkoisella) vai kirkkaalla puunsuoja-aineella. Ajattelin lähinnä puun sävyä ja sen sointumista makuuhuoneen muihin puunvärisiin elementteihin.

Onneksi valitsemamme sormipaneeli oli todella kauniin sävyistä (sehän oli autoon nostaessa nipussa, joten tässä kohtaa ostin sian säkissä), ja sängynpääty näyttää todella hyvältä ilman käsittelyäkin. Näin ollen sängynpääty käsitellään kirkkaalla Osmo Color-puunsuoja-aineella.

Mitäs tykkäät? Itse olen aivan rakastunut tuohon! Se tuoksuukin hyvältä :D

Ihanaa keväistä viikonloppua kaikille <3

Elina

”Älä anna sen nukahtaa rinnalle”

Vauva-aika ja uni ovat varmasti yksi puhutuimpia (ja googletetuimpia) asioita uuden ihmisen synnyttyä maailmaan. Oma unensaanti voi huolettaa jo valmiiksi raskauden väsyttämää äitiä, ja toki myös vauvan unen riittävyys voi mietityttää. Muistan itse odottaneeni vähän kauhunsekaisin tuntein vauva-aikaa. En muista kuinka monta kertaa kuulin lauseen ”nuku vielä kun voit”. Todellisuus oli kuitenkin aivan muuta kuin mitä olin odottanut. Vauvani nukkui tyytyväisenä vieressäni tai kainalossani – ja minulla oli siitä syyllinen olo.

”Älä anna sen nukahtaa rinnalle”, ”rinta-assosiaatio”, ”kannattaa alusta asti opettaa se nukkumaan omassa sängyssä”. Noita lauseita pyörittelin mielessäni heti Eelin syntymästä asti ja toimin täysin päinvastoin. Tunsin, että ratkaisuni oli meille oikea, mutta silti huomasin selitteleväni ihmisille miksi vauvani ei nuku omassa sängyssä. Samalla törmäsin yhä enemmän kaikenlaiseen teoriatietoon vauvojen nukkumisesta, nukahtamisen taidoista ja niiden edesauttamisesta. Liityin asiaan vihkiytyneeseen Facebook-ryhmään, koska olin utelias muiden kokemuksille.

Erilaisten unikoulujen lisäksi tärkeintä tuntui olevan, että vauva nukkuu yöunensa kello yhdeksäntoista ja seitsemän välillä. Tätä perusteltiin sillä, että nuo viisi tuntia ennen puoltayötä tarjoaisivat vauvalle sitä kaikkein palauttavinta unta. Olin taas huolissani. Eeli valvoi vauvana (ja joskus vieläkin) helposti yhteentoista illalla, ja nukkui aamuisin kymmeneen asti. Olinko nyt jotenkin toiminnallani (vauvantahtisuudella) edesauttanut ties minkälaisia tulevaisuuden neuropsykologisia ongelmia, joita tällaisesta nukkumisesta voisi kenties seurata?

Synninpäästö

Syy, miksi halusin (ja uskalsin) kirjoittaa tästä aiheesta, on tämä eilen Ylen verkkosivuilla julkaistu artikkeli. Se on kokonaisuudessaan hyvä, mutta mieltä lämmittivät etenkin nämä lauseet: ”Jos tällaisia ohjeita todella annetaan, sille ei ole mitään tieteellistä pohjaa” – viittaus nukkumiseen ilta- ja aamuseitsemän välillä, ja ”Lapsentahtisuus on tärkeää. Voi olla, että jonain päivänä lapsi tarvitsee viisi tuntia päiväunia ja toisena päivänä riittää pari tuntia. Joustoa pitää olla.”

Nämä kommentit kuuluvat lastenpsykiatri Juulia Paavoselle, joka on tutkinut uniasioita vuodesta 1998. En siis enää murehdi.

Tässä kohtaa haluan myös alleviivata, etten missään nimessä väheksy muiden perheiden tarpeita unikouluille tai muille tahdistamisille. Nämä ratkaisut tekee jokainen perhe itse.

Ja hei, moi! Tämä oli ensimmäinen postaus monen, monen kuukauden jälkeen! Vauvavuosi ehti loppua ja aiheesta olisi tosi paljon kirjoitettavaa – tekstiä syntyy silloin kun sille tulee tilaisuus, mutta toiveena olisi pikkuhiljaa päästä palaamaan normaaliin postaustahtiin. Kiva, kun löysit tänne <3

Elina

Kiusallisia kirppariostoksia: Tiesitkö, että talosi on homeessa?

Yksi suurimmista raskauteen ja äitiyteen liittyvistä paradokseista on se, että tulotason notkahtaessa kasvaa kulutus aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Äitiysvaatteista ostetaan ensin maha- ja sitten imetysversiot, minkä jälkeen alkaa armoton vauvanvaateralli. Onnittelut sille, joka napsauttaa verkkokaupan sivut auki ja kerää sieltä koko seuraavan vaatekoon ostoskoriin. Stressitöntä, mutta kallista. Kokemukseni mukaan suurin osa äideistä valitsee kuitenkin vaatteiden kierrätyksen, joka on tietysti paitsi ekologista, myös huomattavan paljon edullisempaa.

Kulunut kevät on ollut koronaviruksen myötä verkkokirppistelyn kulta-aikaa. ”Nouto kuistilta” on tehnyt ostamisesta suorastaan salamyhkäistä. Usein on tapana, että raha vaihtaa omistajaa ennen kuin ostaja saa vaatteet näppiinsä, etenkin jos toimituksesta huolehtii posti. Näin ollen ostaminen tapahtuu pelkän kuvan perusteella. Miksi se on ongelma?

Ensinnäkin, jos myyjä oikeasti haluaa huijata ostajaa, tuotetta on helppo muokata vähän edustavammaksi kuvankäsittelyllä. Ilmiönä tällainen on kuitenkin uskoakseni aika marginaalinen, ja suurin osa kaupoista käydään molemminpuolisen luottamuksen vallitessa. Suurempi ongelma pelkän kuvan perusteella ostamisessa on, ettei vaatteita voi tunnustella eikä haistella ennen ostopäätöksen tekemistä.

Hajusteettomien pesuaineiden käyttö on onneksi lapsiperheissä yleistä, joten varsinaiset Comfort-yllätykset ovat harvassa. Mutta kuinka moni asuu tietämättään homeenhajuisessa kodissa?

Home. Jos nyt unohdetaan sanan lämminhenkinen englanninkielinen merkitys, jonka vuoksi se luki noin joka toisen suomalaiskodin seinällä vielä muutama vuosi sitten, voidaan todeta sillä olevan vähän samanlainen kaiku kuin rutolla tai jehovan todistajilla. Kukaan ei halua sitä omiin nurkkiinsa.

Tiedän ainakin kolme kotia, joissa on hometta jossain siellä, missä vaatteita säilytetään. Vaatteet saivat kiroiluni saatteleman perusteellisen etikkakäsittelyn, pesun ja tuuletuksen ennen pääsyä kappiin. En maininnut asiasta yhdellekään myyjälle. Sen sijaan aloin syynätä tarkemmin facebook-kirpparien myyjien profiilit, ja ostan jatkossa mieluiten sellaisilta ihmisiltä, joilta olen aiemminkin ostanut hajuttomia vaatteita.

Mitä mieltä olet? Haluaisitko kuulla ostajalta (niin kiusallista kuin se olisikin), että myymäsi vaatteet haisevat homeelle?

N.A.E.: Luonnonkosmetiikkaa Italiasta

Kaupallinen yhteistyö: N.A.E. Naturale Antica Erboristeria

N.A.E. on italialainen kasvilääkintään perustuva, kotimaassaan jo vuosikymmeniä markkinoilla ollut luonnonkosmetiikkabrändi. Tuotteet ammentavat raaka-aineensa Italian upeasta luonnosta. Perinteiden mukaan luonnolliset raaka-aineet yhdistellään taidokkaasti tehokkaisiin aktiiviaineisiin, ja saadaan aikaiseksi laadukkaita ja luotettavia tuotteita erilaisiin tarpeisiin.

N.A.E. ilmestyi ainakin omalta osaltani vähän huomaamatta päivittäistavarakauppojen hyllyille, joten olin iloinen päästessäni tutustumaan merkin tuotteisiin. N.A.E:lla on tuotteita niin vartalolle kuin hiuksillekin. Hintatasoltaan tuotteet asettuvat hyvin maltilliselle tasolle: kaikki tuotteet maksavat alle viisitoista euroa, suurin osa alle kympin.

Kaikki merkin tuotteet ovat vegaanisia ja Cosmos Organic-sertifioituja sekä vähintään 97-prosenttisesti luonnollista alkuperää.

N.A.E.

Ilokseni N.A.E.:lta löytyy myös hajusteeton Delicatezza-vartalonhoitolinja, joten tuotteita löytyy niin hajusteallergikoille kuin esimerkiksi vauvojensa herkkää hajuaistia ajatteleville äideille ;)

Delicatezza-linjan tuotteet on nimetty soothing-etuliitteellä, eli ne on suunniteltu rauhoittamaan herkkää ja reaktiivista ihoa.

N.A.E. suihkugeeli

Rauhoittava Suihkugeeli

Lupaus: Puhdistaa ihon hellävaraisesti, rauhoittaa ihoa.

Tärkeimmät ainesosat: Hellävaraiset tensidit, glyseriini, appelsiininkukkavesi, aloeuute.

Suihkugeelit harvoin tarjoavat mitään maailmaa mullistavia elämyksiä, ja silloinkin elämykset liittyvät usein tuoksumaailmaan. Hajusteettoman Delicatezza-linjan suihkugeelin kanssa hajuaisti saa levätä, ja kokemus on pelkästään sensorinen. Tuubiin pakattu suihkugeeli on koostumukseltaan kohtalaisen juoksevaa, joten annostelun kanssa saa olla tarkkana. Se vaahtoutuu hyvin, ja vaahdon koostumus onkin koko suihkugeelin juju: en muista milloin olisin viimeksi kokenut vartalotuotteen, ja nimenomaan geelimäisen sellaisen, olevan yhtä hienostunut! Suihkugeelistä muodostuva vaahto liukuu iholla todella vaivattomasti, ja pesun jälkeen iho tuntuu pehmeältä. Tämä oli yksi suosikeistani :)

N.A.E. käsisaippua

Rauhoittava Käsisaippua

Lupaus: Puhidistaa hellävaraisesti, jättää kädet raikkaiksi ja pehmeiksi.

Tärkeimmät ainesosat: Hellävaraiset tensidit, glyseriini,

Käsisaippuassa on myös tavoiteltu liukasta tunnetta iholla, vaikka muuten onkin suihkugeelin kanssa aivan erilainen tuote ainesosiltaan (käsisaipppua on selvästi pesevämpi). Mietin käsiä pestessäni, että mitä tämä saippua muistuttaa, ja sitten keksin sen: aivan kuin palasaippuaa, mutta ilman sitä ärsyttävää jälkinahkeutta! Toisin sanoen myös käsisaippua lunastaa lupauksensa erinomaisesti.

N.A.E. deodorantti

Rauhoittava Deodorantti

Lupaus: Rauhoittaa ihoa, ei jätä jälkiä, imeytyy nopeasti.

Tärkeimmät ainesosat: glyseriini, sinkkisitraatti, polyglyseroli-3-kaprylaatti, aloeuute, appelsiininkukkavesi

Tuote sisältää runsaasti ihoa hoitavia ainesosia, ja voisi sopia hyvin vaikkapa esiteinin ensimmäiseksi deodorantiksi.

Minulla ei ollut tämän suhteen hirveästi odotuksia. En ole pitkään aikaan käyttänyt pelkkää deodoranttia, koska ne ovat tuntuneet niin tehottomilta. Hämmästys olikin sitten sitäkin suurempi, kun hienhaju pysyi poissa myös kainalokarvojen ollessa yli sänkivaiheen. Kuitenkin oli myös päiviä, jolloin deodorantin teho jäi heikommaksi. Tuolloinkaan kainaloiden tuoksu ei ollut mikään tyrmäävä, vaan sen aistimiseksi piti laittaa nenä kiinni ihoon. Kyseessä on siis oikein kelvollinen tuoteryhmänsä edustaja :)

Rauhoittava Käsivoide

Lupaus: Hemmottelee, kosteuttaa ja rauhoittaa hellävaraisesti.

Tärkeimmät ainesosat: aloeuute, glyseriini, sheavoi, appelsiininkukkavesi

Käsivoiteen koostumus on ohuehko, ja se sopii hyvin vaikka työpöydälle (tai miksei vaikka sievästi käsisaippuan viereen), koska se imeytyy erittäin nopeasti. Yökäyttöön käteni kaipaavat täyteläisempää voidetta.

N.A.E. vartalovoide

Rauhoittava Vartalovoide

Lupaus: Hellii, kosteuttaa ja rauhoittaa herkkää ihoa

Tärkeimmät ainesosat: aloemehu, kapryylitriglyseridi, glyseriini, sheavoi, appelsiininkukkauute

Vartalovoide kilpailee suosikkituotteen paikasta suihkugeelin kanssa :) Koostumus on yllättävän kevyt (jotenkin miellän purkkiin pakatut voiteet keskimäärin paksummiksi) ja nopeasti imeytyvä. Talvikuivalle iholleni voide on liian kevyt, mutta kesäkäyttöön tämä soveltuu täydellisesti.

Kaikissa tuotteissa on sellainen hajuttoman tuotteen tuoksu, jollaista en ole koskaan aiemmin luonnonkosmetiikan tuotteissa havainnut – jopa apteekkimainen, raikkaasti tuoksuton.

Onko sinulla kokemusta N.A.E.:n tuotteista? :)