Kerroksia

Kauneudesta ja elämästä

Vapaalle.

Kolmen yön jälkeen on taas vapaa-ajan vuoro. Ajattelen sen näin siksi, että öiden välinen aika on jatkuvaa kellon tuijottelua, eikä sitä oikein miellä vapaa-ajaksi vaikka kotona olisikin.

Nukkumaan!

Maanantai on monelle viikon ensimmäinen työpäivä, mutta sattuneesta syystä minulle sillä ei ole työn kannalta mitään merkitystä. Minulle se tarkoittaa agilitytreenejä. Oikeastaan se on ainoa viikottain toistuva säännöllinen asia elämässäni :D

Kisu etualalla, Figo takana. Sadetakit Hurtan.

Illaksi vielä shoppailuvinkki: Natural Goods Company aloitti syysalen, jossa tuotteita on myynnissä jopa -60% alennuksella! Ainakin Haut-Ségalan öljyistä ja kukkaisvesistä oli ihan reippaat alennukset. Zuiin meikeistä oli raapaistu 10 pinnaa pois, mikä on varmasti turvallinen määrä, koska isommalla alennuksella varasto saattaisi tyhjentyä :D Lisäksi jos haluaa ennakoida ensi kesää (tai laukut ovat jo pakattuna reissua varten), niin Biosoliksen aurinkovoiteet ovat puoleen hintaan.

Itse ajattelin kotiuttaa ainakin Khadin tasapainottavan hiusöljyn, jota ainakin Katjan blogissa on hehkutettu. Pitää tehdä tästä hiusprobleemasta joku kooste sitten kun tunnelin päässä alkaa näkyä valoa. Ja siis minunhan PITI pidättäytyä kosmetiikkaostoksista ennen I love me- messuja, mutta ei kai akuuttia hätää lasketa?

Hyvästit hormonaaliselle ehkäisylle

Saan tällä tekstillä varmasti kimppuuni kiukkuisia gynekologeja, koska eihän naista ole tarkoitettu elämään luonnollisen kuukautiskierron kanssa. Bring it on. Hassua, että e-pillereiden lopettamisesta puhutaan valtamediassa varsin negatiivissävytteisesti trendinä, jota kuvaillaan lähinnä laumasieluisten naisten vauhkoamisena ja joka näyttäisi lisäävän aborttien määrää tulevaisuudessa.
Miksi tämä aihe sitten herättää niin paljon tunteita puolesta ja vastaan? Onko se muisto menneistä vuosikymmenistä, jolloin pillereiden popsiminen toi naisille vapautuksen jatkuvasta raskaus-synnytys-kierteestä? Miehisessä maailmassa tuskin on kondomien kanssa paljoa juhlittu. Tässä kohtaa voi sitten joku kulttuurihistorian asiantuntija heittää faktaa pöytään, en nyt kirjoita lähdeviitteitä heilutellen.
Joka tapauksessa hormonaalisen ehkäisyn käyttöä perustellaan monenlaisilla terveysnäkökohdilla, vaikkei varsinaista ehkäisyn tarvetta olisikaan. Aina välillä toki nousee kohu, kun joku jossain on saanut laskimotrombin eli kansankielellä veritulpan, mutta silloinkin pillereiden vaaroista puhutaan hyvin maltillisesti ja muistutetaan viimeisessä hengenvedossa kuinka ne ehkäisevät kohtusyöpää ja ja ja… Niin.
Kuva Flickr.com

Oma tarina

Miksi minä sitten halusin niistä eroon? Voisi sanoa, että alun perin syitä oli yksi, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niitä oli useita. Halusin saada oman hormonitoimintani raiteilleen ennen mahdollista perheen perustamista (sitten joskus). Olin syönyt pillereitä lähes yhtäjaksoisesti 14 vuotta, joista viimeiset vuodet 3-4 liuskaa putkeen (helppo elämä). Lopetin viime vuoden joulukuussa, vähän jännittäen mitä tulisi eteen. Olin tietysti lueskellut kaikenlaisia kokemuksia aknen puhkeamisesta hiusten armottomaan rasvoittumiseen.

Lopettamisen jälkeen

Kuinkas siinä sitten kävi? Aluksi homma vaikutti helpolta. Kuukautiset alkoivat ajallaan, ja kasvojen iho näytti samalta. Vertailin naureskellen eri kondomimerkkejä Prisman hyllyvälissä.
Sitten kuukautisia ei tullutkaan. Lähes kaksi kuukautta ja viisi raskaustestiä myöhemmin ne lopulta alkoivat ja kestivät kaksi viikkoa. Nice. Samalla (ehkä tässä kohtaa omat laiskistuneet munasarjani viimein aktivoituivat) huomasin, että kolmen päivän hiustenpesuväli oli auttamatta liian pitkä. Päänahka tuntui tuottavan öljyä paistinpannulle asti. Shampoo meni uusiksi (ja vasta kolmas oli jotenkuten hyvä, palaan tähän toiste).
Samaan aikaan alkoi finni-invaasio. Kun yksi parani, tuntui jo toinen kipeänä pattina syvällä ihossa. Näin myös kasvonhoitorutiinit saivat kokea uudistuksen.
Niin, mitä muita hyviä syitä oli lopettaa e-pillereiden syöminen? Koska halusin elää teini-iän uudelleen? Seurasiko tästä rupeamasta mitään hyvää? Oi kyllä. Selluliitti alkoi kadota. Ei se koskaan mitään karmeaa muhkuraa ole ollut, mutta sillä lailla häiritsevää, että polvista vyötäröön saakka oleva pehmytkudos on koko aikuisikäni ollut arka painamiselle tai puristamiselle. Ja jotenkin tiukasti kiinni niin, ettei varsinkaan reiden etuosan tai sivujen kohdalta saanut vaivatta nostettua ihoa peukalon ja etusormen väliin. Kestän mielihyvin pari finniä, jos saan tilalle kivuttomat jalat!
Ja pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että kasvojen iho alkaa heilutella valkoista lippua. Kuukautiskiertoni ei ole vieläkään täysin säännöllinen, mutta kuitenkin jollain tapaa ennustettavissa. Onneksi nykyisin on käytössä näppärät puhelinsovellukset, joista voi tarkistaa missä kohtaa kierron pitäisi olla menossa. Muistelen joskus kantaneeni lompakossa sellaista pinkkiä pahviläpyskää, johon vuotopäivät merkattiin :D
Millaisia kokemuksia sinulla on e-pillereiden lopettamisesta?

One of those nights

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö… No ei oikeasti. Olen vain aina halunnut kirjoittaa sen johonkin :D
Nyt kun poliittinen vääntö tulevista leikkauksista on kovimmillaan, en voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa pientä koostetta tyypillisestä työvuorostani. Taustaa sen verran, että tämänhetkinen työpisteeni on keskussairaalan tehovalvontaosasto. Ei siis teho-osasto, mutta vähän kuin siitä hyppäys kevyemmälle hoidolle, esimerkiksi potilaamme hengittävät itse ja ovat sen verran tajuissaan, että ainakin kipuun reagoivat. Hoitajien kanslia on potilaiden kanssa samassa tilassa lasisella seinällä erotettuna, joten meillä on näköyhteys jokaiseen. Kirjoituksen potilaat ovat fiktiivisiä, mutta edustavat tyypillistä potilasainestamme.

Aloitan vuoron joko kahdeksalta tai yhdeksältä illalla, riippuen siitä ovatko päivävuorolaiset ”pitkässä” päivässä vai kahdessa vuorossa. Töihin saavuttuani luen ensimmäiseksi raportin potilaistani, jos tilanne sallii eli ei ole mitään akuuttia ongelmaa, johon pitäisi välittömästi puuttua. Ei ole mitenkään harvinaista, että luen raportin sitten myöhemmin kun olen ensin hoitanut potilasta hiukan samalla tärkeimpiä asioita iltavuorolaiselta kysellen. Tänä iltana saapuessani paikalle kolme hoitajaa on yhden potilaan, Sakke Sekavan ympärillä. Sakke kuuluu siihen kymmenykseen, joka käyttää alkoholia yli puolet kansalaisten kokonaiskulutuksesta. Menossa on kaunis toimitus nimeltä lepoliivien laitto eli suomeksi sänkyyn sitominen. Näen, kuinka yksi hoitajalle tarkoitettu nyrkinisku menee ohi maalistaan. Hyvät refleksit ovat eduksi tässä työssä. Alan siis suoraan hommiin, raportti voi odottaa. Otan lääkkeet huolehtiakseni ja vien ruiskullisen suonensisäisesti annosteltavaa diapamia hoitajalle. Teen Sakelle valmiiksi lääkeinfuusion, jonka pitäisi rauhoittaa hänet kevyeen uneen. Pitäisi siksi, että kaikille se ei ikävä kyllä toimi. Mutta suurimmalle osalle kuitenkin. Tällä kertaa nukahtamiseen menee aikaa kaksi ja puoli tuntia. Se on pitkä aika repiä siteitä ja hikoilla itseään väsyksiin. Sydämen syke nousee Saken levottomuuden vuoksi vaarallisen korkeaksi, ja lääkitsen sitä hitaammaksi. 
Samalla perehdyn toisen potilaani, Hilma Hengitysvajauksen asioihin. Hilma on vastikään lonkkaleikattu, ja kirurgisella osastolla ollessa henkeä oli alkanut ahdistaa. Hän on tullut meille sydämen vajaatoiminnan (sydän ei kierrätä verta tarpeeksi tehokkaasti, jolloin nestettä kertyy kudoksiin ja keuhkojen verisuoniin) hoitoon. Avustamme hänen hengitystään ylipainemaskilla, joka on potilaalle hieman epämiellyttävä mutta tässä tilanteessa välttämätön, jotta keuhkot saadaan tuulettumaan kunnolla. Illan aikana Hilman vointi on hieman huonontunut, hänelle on noussut kuume sen verran korkealle, että veren bakteeriviljely on aiheellista katsoa. Näytteenoton jälkeen on määrä aloittaa suonensisäinen antibioottihoito. Hilma on tullut sairaalaan kotoa, joten hänet viedään tarvittaessa jatkohoitoon teho-osastolle. Toistaiseksi kuitenkin tilanne on muuten vakaa, mutta verenpaineen kanssa voi helposti tulla ongelmia, koska se on potilaalla muutenkin matalahko. Tämän vuoksi anestesialääkäri on tulossa jo ennakoivasti laittamaan potilaalle valtimokanyylin, jonka kautta näemme verenpainelukeman reaaliajassa monitorista. Lisäksi sen kautta saa näppärästi näytteet otettua.

Toisella yövuoron hoitajalla on myös kaksi potilasta, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on kaksi potilaspaikkaa vapaana. Toinen potilaista, Paavo Pneumonia, on keuhkokuumepotilas, jolla on samanlainen hengitystä avustava laite kuin Hilmalla. Paavon kädet ovat sidottuina sängyn laitoihin, koska hän ei anna maskin ja letkujen olla paikallaan. Sekavuus on tyypillinen ongelma iäkkäillä ihmisillä sairaalaan joutumisen yhteydessä.  Paavon sairautta monimutkaistaa jo lähtökohtaisesti heikompi keuhkojen toiminta, sillä hän on tupakoinut vuosikymmeniä. Diagnoosia ei ole, mutta alustavasti epäillään keuhkoahtaumatautia. Toinen kollegani potilaista, Heikki Hyponatremia, tuntee oluet. Hänellä toistuu muutaman kuukauden välein sama ongelma; alkoholi poistaa nesteiden ohella kivennäisaineita elimistöstä, joten veren suola-arvo laskee vaarallisen alas ja Heikki pääsee meille hoitoon. Suola-arvoa nostetaan varovasti komplikaatioiden välttämiseksi, joten Heikistä otetaan verinäytteitä kahden tunnin välein ja tarvittaessa tiheämminkin. Hoitaja reagoi tulokseen anestesialääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.

Koska vuoron alku on ollut kiireinen, aika hurahtaa nopeasti lähelle puoltayötä, jolloin tiputtelemme lääkelistalla menevät antibiootit ja laskemme potilaiden nestetasapainon. Vähennämme siis nautituista nesteistä ulos tulleet (mittaamme potilaiden diureesia eli virtsaneritystä kerran tunnissa kestokatetrien kautta). Olen tyytyväinen, kun hommat ovat aikataulussa. Sakke kuorsaa, ja verenpainetaso laskee hieman. Tiputan lääkeinfuusion nopeutta ”ylläpitotasolle”. Hilmakin nukkuu, mutta olen hänestä huolissani. Verenpaine käyttäytyy odotetusti eli laskee liian matalaksi, joten nostan hänen jalkansa koholle ja laitan lisää nestettä tippumaan. Jos tämä ei auta, aloitan verenpainetta nostavan lääkeinfuusion. Heikki kyselee kollegaltani voisiko päästä tupakalle. En pysy enää laskuissa mukana, kuinka monetta kertaa hänelle selitetään, ettei tehovalvonnasta poistuta tupakalle. Purkkaa ja laastaria on tarjolla. Nälkäkin alkaa pikkuhiljaa olla. Olen oppinut kantapään kautta, että koskaan ei saa tulla nälkäisenä töihin. Kiireessä tauko venyy helposti aamutunneille.

Kello on kaksi, ja haen eväsrasiani kansliaamme. Voisin halutessani syödä myös hoitajien kahvihuoneessa, mutta koska vihaan hotkimista niin syön mielummin niin että voin samalla pitää potilaitani silmällä. Toisin sanoen en halua jättää kollegaani yksin potilaidemme kanssa niin pitkäksi aikaa. Toista lusikallista suuhun viedessäni puhelin soi. Tuo ääni nostaa aina henkistä valmiustilaa yhden pykälän. Päivystys ilmoittaa meille potilaasta. Nuorison edustaja tästä vielä puuttuikin. Inka Intoksikaatio on käyttänyt alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. Tarina ei ole aivan selkeä, mutta hän on ottanut ainakin bentsodiatsepiineja ja Lyrica-kauppanimellä kulkevaa pregabaliinia. Valmistelemme paikan ja syön muutaman lusikallisen lisää. Hetken kuluttua hissin ovet avautuvat ja ensiavun paarit työnnetään ovesta sisään. Siirämme Inkan sängylle siirtolevyn avulla, koska hän nukkuu. Herättelemme häntä ja kohtalaisella ravistelulla silmät avautuvat. Inkan suunympärys on musta, koska hänelle on juotettu hiilijuomaa ambulanssissa. Hoitaja ojentaa potilaan vaatekassin, ja kertoo sisällön olevan virtsasta märkiä. Kollegani ottaa Inkan hoitaakseen, koska minulla on Hilman kanssa niin paljon tekemistä. Onneksi Hilman tajunta on varsin hyvä muuhun vointiin verrattuna, ja hän osaa myös itse kertoa jos olo muuttuu hankalammaksi. Virtsaakin tulee, joten tilanne voisi olla huonompikin. Verenpainetta nostava lääke toimii hyvin. Kolmospaikan monitori alkaa hälyttää; Sakke on herännyt. Nostan lääkeinfuusion nopeutta ja annan vähän diatsepaamia lisärauhoitteeksi. Sakke on saanut otteen kestokatetristaan, ja virittelemme kollegani kanssa hänen käsiään napakammin kiinni, jotta hän ei ylettyisi satuttamaan itseään. Omin päin pois revitty virtsakatetri tekee ikävää jälkeä.

Istahdan alas ja syön evääni loppuun. Onneksi se oli valmiiksi kylmää, muuten se olisi jäähtynyt jo ajat sitten. Joku voi tässä kohtaa miettiä, enkö pidä ollenkaan kahvitaukoja. En juo kahvia, mutta jos joisin, hakisin sen työpisteelleni. Minulla on kahvikupin paikalla vesipullo. Loppuyö sujuu tällä kertaa ilman suurempia ongelmia, ja aamuvuoro saa tulla (melkein) rauhalliseen valvontaan uutta päivää aloittamaan. Vain Saken rauhaton ääntely ja monitorin hälytysääni rikkoo hiljaisuuden. Samassa puhelin soi, ja aamuvuoron hoitaja vastaa. Osasto ilmoittaa potilaasta. Kiitän työtoveriani yöstä ja lähden kävelemään kohti pukukoppia. Yöstä jäi hyvä mieli, vaikka potilaiden vointi ei paras mahdollinen ollutkaan.

Sellainen on yöhoitajan tavallinen työvuoro. Jätin tarkoituksella listaamatta tiheästi toteutuvia rutiinihommia, koska kirjoitukselle tuli muutenkin niin reippaasti pituutta.
Lopuksi lähetän arvoisalle pääministeri Sipilälle tovereineen terveiset: Sari Sairaanhoitaja ei saa liikaa palkaa. Oikeasti hän ansaitsisi palkankorotuksen, tai vaihtoehtoisesti vaarallisen työn lisää altistuessaan työssään sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle. En usko julkisen puolen menoleikkausten olevan niin hyödyllisiä kuin olette antaneet ymmärtää. Palkkojen aleneminen vaikuttaa suoraan kulutukseen ja sitä kautta työllisyyteen. Nykytilanne vaatii rohkeita tekoja, mutta ehkä sellaiset voisivat vaihteeksi olla kepin sijasta porkkanoita? Elintasosairauksen hoito maksaa. Voisiko arvonlisäveroa säätää muillakin tavoilla terveellistä ruokavaliota suosivaksi, kuin nostamalla karkkiveroa? Toivon teille, arvoisa pääministeri, rohkeutta tehdä poliittisia päätöksiä pidemmällä tähtäimellä kuin yhdeksi vaalikaudeksi kerrallaan.

Se oli Pirkka!

Blogini lukijat (niin, te kaikki!) tulevat huomaamaan, että olen erinomaisen taitava kauppajumittaja. Nautin kiireettömistä kauppareissuista, koska silloin ehdin perehtyä ostoskoriini päätyviin tuotteisiin tarkemmin. Tänään ostin vihreää pestoa. Puntaroin kolmen vaihtoehdon välillä, ja vilkaisin sitten mitä ne sisältävät. Pirkan lisäksi hyllyllä töröttivät Saclan ja Barillan purkit.

Saclan purkki on ylivoimaisesti kauneimman ja houkuttelevimman näköinen.

Barillan purkki taas on turvallista välimaastoa, ei herätä tunteita oikein kumpaankaan suuntaan.

Pirkka tietenkin pitää tässä kohtaa perää. Joskus tuntuu, että kun kerran tehdään edullinen tuote niin tehdään siitä halvan näköinen :/
Tässä olisi vielä Keskolla parantamisen varaa.

Sitten kuitenkin tärkein eli purkit ympäri:

Kas, sekä Sacla, että Barilla ovat molemmat auringonkukkaöljyyn tehtyjä. Laatutuotteen leima alkaa murentua. Barillassa on lisäksi sekoiteltuna jos jonkinlaista lisäainetta, joten se jää tämän vertailun hännille. Lisäksi se on oudon väristä. Ei jatkoon.

Sacla eroaa muista siten, että siinä on basilikan sijaan rucolaa. Varmasti hyvää, mutta  pohjana käytetty halpisöljy laskee pisteitä. Muuten ainesosalista on siistimpi. Tällä suorituksella irtoaa kakkossija.

Ja niinhän siinä kävi, että Pirkka pesto veti pisimmän korren blogini ensimmäisessä tuotevertailussa! Elintarvikkeissahan on (kuten myös kosmetiikassa) ainesosat lueteltu suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään. Esimerkiksi hilloa ostaessa kannattaa aina tarkistaa, että ensimmäisenä lukee se mitä olet ostamassa, marja tai hedelmä, ja vasta sitten vesi ja sokeri. Mutta palataanpa takaisin pestoon :) Siinä on lähes puolet basilikaa, ja seuraavaksi oliiviöljyä. Aika hyvä veto! Ei se tietenkään kylmäpuristettua ole, mutta hakkaa silti auringonkukkaöljyn 6-0. Ja tietenkin se kolmas ainesosa on edellä mainittu ruokateollisuuden omega-6-pommi. Huoh. Ainesosalistan loppupäästä löytyy myös pahis fruktoosi, mutta koska kukaan tuskin kerralla koko purkillista vetää niin annan tällä kertaa armon käydä oikeudesta. Sitä paitsi basilika oli ekana.

Tarkkasilmäinen huomaa, että myös Saclan tuoteselosteessa on oliiviöljyä, ja vieläpä kylmäpuristettua. Se on kuitenkin listan häntäpäässä, käytetty lähinnä vaikuttamaan tuotteen makuun ennemmin kuin rasvahappojen lähteeksi. Joten siitä ei heru säälipisteitä.

Liian aikaisin tuomittu: Terre d’Oc Mascara

Jos olisin kirjoittanut tätä postausta vuosi sitten, olisin saanut tuotettua mehukkaan “Vuoden suurin pettymys”-otsikolla varustetun kiukuttelun siitä, miten kaikkien hehkuttama ripsiväri olikin surkein ikinä. Todellisuus silloin oli karu, harjasta ei jäänyt ripsiin juuri mitään ja se mitä jäi oli hemmetin (anteeksi) vaikea saada pois. Ja näin tuo onneton putkilo päätyi meikkilaatikon pohjalle tullakseen kaivetuksi sieltä esille vuotta myöhemmin.

Ja tuo vuosi teki hyvää.


 

Jäähyllä olo oli kuivattanut värimassan koostumusta niin, että nyt se kerrostui oikein asiallisesti ja lopputulos oli ainakin luonnonkosmetiikan ripsivärien mittapuulla oikein näyttävä (geneettiset tosiasiat huomioiden). Damn! Harkitsen jo vakavasti ostavani uuden ja ottavani sen käyttöön vasta syksyllä 2016.

 

 

 
Tosin poistaminen on edelleen vähän vaivalloista, jos vertaa muihin testaamiini ripsiväreihin (Lavera, Dr. Hauschka). Terre D’ocin koostumus on jollain tapaa vahamaisempi, joten pelkän puhdistusmaito/geelipesun ja vesihuuhtelun jälkeen peilistä katsoo panda. Tärkeä asia ottaa huomioon, jos lähtee esim. treffeille eikä tulekaan kotiin yöksi ;)
Translation:

I noticed that I had some visitors from across the Atlantic in my blog, obviously to their disappointment the text was in Finnish. So here is a short summary for the next visitor from abroad.
At first I was very unsatisfied with the mascara, the texture was too wet and I couldn’t see almost anything in my lashes after applying it. And even though that was the case, removing it took more effort that I was willing to do (nice panda eyes after washing my face). So I left it unused for a year. This (or is it last already?) summer I gave it a new chance (before throwing it away) and I’m so glad I did! The mascara had dried out just enough to make a visible effect on my lashes (they are ridiculously short, I know). I was even tempted to buy a new one and use it the next year ;)