Illallinen Fransmannissa

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa ystäväni kanssa syömässä oikein pitkän kaavan mukaan. Koska tarkoituksena oli jatkaa iltaa Chisun keikalle äskettäin remontoituun Kimmeliin, valikoitui ravintolaksi sijainniltaan fiksuin eli Fransmanni (ulkopaikkakuntalaiselle tiedoksi, että kätevä sijainti tarkoittaa tässä tapauksessa samaa rakennusta ja kahta eri kerrosta). Edellisestä Fransmannin visiitistä olikin vierähtänyt jo muutama vuosi aikaa, joten suhtauduin käyntiin uteliain mielin. Myönnän, että suhtaudun ketjuravintoloihin vähän nuivasti, mutta siihen on kyllä perustellut syynsä, jotka eivät ole niinkään periaatteellisia, vaan ikävä kyllä kokemusperäisiä.

Tästä huolimatta ajattelin, että annetaan nyt yhden S-ketjun ravintolaklassikoista näyttää mistä siinä on kyse vuonna 2016. Tilasimme alkuruuaksi maistelulautasen, ja pääruuaksi luomukaritsaa. Alkupaloista en ottanut kuvia, koska en tuossa vaiheessa ajatellut illallisen päätyvän blogiin :D Niissä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. Yksi maistiainen kuudesta oli oikeasti niin hyvä, että sitä olisi toivonut olevan lautasella enemmänkin.

Pääruokien kohdalla tilanne sitten muuttui. Koska olimme tilanneet samat annokset, oli niitä varsin helppo vertailla keskenään. Pitkään hauduteltu karitsa tuotiin pöytään söpöissä pikku kulhoissa, joissa oli kannetkin päällä. Kansien alta paljastui kuitenkin ensimmäinen yllätys. Siinä, missä minun annokseni näytti siltä mitä sen oli jokseenkin osannut kuvitellakin, niin ystäväni ”lihapata” näytti sipulikeitolta, johon oli heitetty koristeeksi muutama pala lihaa. Heräsi tietenkin kysymys, kumman annos oli se, mitä listalla tarkoitettiin?

Tämän tarjoilija ratkaisi helposti ja ystäväni annos kävi uudelleen keittiössä. Kauha kävi sillä kertaa syvemmällä padassa, ja annoksen ulkomuoto alkoi muistuttaa omaani. Ruokailun aikana kysyin sitten varovasti ystävältäni, että huomaako hän vielä jotain eroa. Tosiaan, siinä missä minun annoksessani liha kellui mehevässä ja tummassa kastikkeessa, ystäväni annoksen kohdalla pystyi hyvällä tahdolla puhumaan liemestä, joka oli paitsi vaaleampaa niin koostumukseltaan todella luirua.

Keittoa…

…vai kastiketta?

Taustoitan tässä kohtaa tilannetta, että olimme varmasti tarjoilijan sen illan siisteimmät asiakkaat jo pelkän alkuasetelman vuoksi; molempien ruokien piti olla gluteenittomia, mutta ystäväni ei siedä voita lukuunottamatta myöskään maitotuotteita. Tarjoilijan hakiessa lautasia pois, en malttanut olla kysymättä kumpi koostumus oli jälleen ”se oikea”. Liemi vai kastike? Kysymys lähti keittiöön, koska tarjoilija ei sitä tiennyt. Vastaus oli paksumpi koostumus, joka selittyi voilla. Se oli kuulemma jätetty ystäväni annoksesta pois (vaikka hän oli erikseen maininnut, että sitä voi käyttää) ja tämä teki eron koostumuksessa.

Tässä kohtaa meitä alkoi jo naurattaa. Olisihan se hienoa, jos liemestä saisi tuhtia, mehevää kastiketta pelkästään lisäämällä siihen voita… Älä huoli, päästin tarjoilijan pinteestä. Ihan jo siksi, että olin niin hyvällä tuulella ;) Jälkiruoka oli kokemuksena samanlainen kuin alkuruokakin. Turvallinen, ihan hyvä. Mutta riittääkö se nykypäivänä?

Ehkä vähän pienempi lautanen ja pari mustikkaa lisää?

En kirjoita tätä postausta haukkuakseni sen enempää Fransmannia kuin muitakaan ketjuravintoloita. Keskustelimme tästä ystäväni kanssa. Hän ei olisi todennäköisesti antanut palautetta edes siitä ensimmäisestä lihattomasta lihapadastaan. Näinhän toimii kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä. Ikävä kyllä tällaisella menettelyllä on riskinä kaksi asiaa: ensinnäkin ravintolaruokaan pettynyt asiakas ei enää suurella todennäköisyydellä palaa. Toiseksi ravintola saattaa laskea rimaa omien annostensa suhteen. En nyt sano, että Fransmannille on käynyt näin, mutta fakta on, että ystävälleni tuotu annos ei olisi saanut koskaan päästä pois keittiöstä sellaisena kuin se oli.

Toinen asia, joka meiltä suomalaisilta tuppaa unohtumaan, on positiivisen palautteen antaminen. Itse yritän muistaa antaa sitä aina kun siihen on aihetta, mutta parantamisen varaa on varmasti kenellä tahansa. Kun kehumisesta tulee tapa, ei tunnu niin kamalalta antaa välillä myös rakentavaa palautetta.

Kerrohan, kuinka sinä yleensä toimit jos ravintola-annoksesi ei vastaa odotuksiasi? :) 

6 Comments

  1. marraskuu 16, 2016 / 6:24 pm

    Toimin samalla tavalla kuin sie – kriittisenkin palautteen voi antaa rakentavaan sävyyn :)

    Voi kunpa asuttais lähempänä toisiamme, niin voitais aloittaa yhdessä joku ravintolaratsia ;D Luulen nimittäin, että aika samanlaisilla kriteereillä ollaan liikenteessä…

  2. marraskuu 16, 2016 / 7:18 pm

    Sanopa muuta <3 Ens kerralla kun tuut tänne niin mennään vaikka lounaalle, jos illat on jo ohjelmaa täynnä :)

  3. marraskuu 17, 2016 / 4:06 am

    Kommentoin vielä tänne bloginkin puolelle… �� Eli annan kyllä nykyisin palautetta ja etenkin siinä toivossa, että saisin seuraavalla kerralla parempaa ruokaa. S-ryhmän ravintolat hmm, noh, jos haluan mennä syömään paremmin niin en ehkä valikoituisi mihinkään niistä :/ Valitettavasti, listat on hyvät ja tilat ym mutta toteutus puolitiessä ��

  4. marraskuu 17, 2016 / 4:52 pm

    Usein jää palaute antamatta ihan vain siitä syystä etten kenenkään mieltä halua pahoittaa. Onneksi kerrasta oppii ja hyviin paikkoihin mennään uudelleen ja ne huonommat voi jättää omaan rauhaansa. Ihan susi huonoa ruokaa ei ole eteen tullut onneksi pitkään aikaan. :)

    Blogissani olisi sinulle tunnustus!
    http://turkooseja.blogspot.fi/2016/11/blogger-recognition-award.html

  5. marraskuu 17, 2016 / 8:32 pm

    Näinhän se on. Minä välttelen ketjupaikkoja yleensä sen vuoksi, että niissä käytetään aika paljon puolivalmisteita (ja siksi, ettei yllämainitunkaltainen tilanne ollut mitenkään ainoa laatuaan). En mielelläni maksa ylihintaa eineksistä.

  6. marraskuu 17, 2016 / 8:42 pm

    Tuo varmaan onkin suurin syy miksi moni pysyy hiljaa. Ravintoloitsijan kannalta on kuitenkin parempi saada palaute suoraan kuin joutua ihmettelemään, minne kaikki asiakkaan kaikkoavat :D Minullekaan ei ole pitkään aikaan tullut vastaan mitään täysin kelvotonta, onneksi :)

    Ja kiitos Emilia <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *