Elina

Posts by this author:

Illallinen Fransmannissa

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa ystäväni kanssa syömässä oikein pitkän kaavan mukaan. Koska tarkoituksena oli jatkaa iltaa Chisun keikalle äskettäin remontoituun Kimmeliin, valikoitui ravintolaksi sijainniltaan fiksuin eli Fransmanni (ulkopaikkakuntalaiselle tiedoksi, että kätevä sijainti tarkoittaa tässä tapauksessa samaa rakennusta ja kahta eri kerrosta). Edellisestä Fransmannin visiitistä olikin vierähtänyt jo muutama vuosi aikaa, joten suhtauduin käyntiin uteliain mielin. Myönnän, että suhtaudun ketjuravintoloihin vähän nuivasti, mutta siihen on kyllä perustellut syynsä, jotka eivät ole niinkään periaatteellisia, vaan ikävä kyllä kokemusperäisiä.

Tästä huolimatta ajattelin, että annetaan nyt yhden S-ketjun ravintolaklassikoista näyttää mistä siinä on kyse vuonna 2016. Tilasimme alkuruuaksi maistelulautasen, ja pääruuaksi luomukaritsaa. Alkupaloista en ottanut kuvia, koska en tuossa vaiheessa ajatellut illallisen päätyvän blogiin :D Niissä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. Yksi maistiainen kuudesta oli oikeasti niin hyvä, että sitä olisi toivonut olevan lautasella enemmänkin.

Pääruokien kohdalla tilanne sitten muuttui. Koska olimme tilanneet samat annokset, oli niitä varsin helppo vertailla keskenään. Pitkään hauduteltu karitsa tuotiin pöytään söpöissä pikku kulhoissa, joissa oli kannetkin päällä. Kansien alta paljastui kuitenkin ensimmäinen yllätys. Siinä, missä minun annokseni näytti siltä mitä sen oli jokseenkin osannut kuvitellakin, niin ystäväni ”lihapata” näytti sipulikeitolta, johon oli heitetty koristeeksi muutama pala lihaa. Heräsi tietenkin kysymys, kumman annos oli se, mitä listalla tarkoitettiin?

Tämän tarjoilija ratkaisi helposti ja ystäväni annos kävi uudelleen keittiössä. Kauha kävi sillä kertaa syvemmällä padassa, ja annoksen ulkomuoto alkoi muistuttaa omaani. Ruokailun aikana kysyin sitten varovasti ystävältäni, että huomaako hän vielä jotain eroa. Tosiaan, siinä missä minun annoksessani liha kellui mehevässä ja tummassa kastikkeessa, ystäväni annoksen kohdalla pystyi hyvällä tahdolla puhumaan liemestä, joka oli paitsi vaaleampaa niin koostumukseltaan todella luirua.

Keittoa…

…vai kastiketta?

Taustoitan tässä kohtaa tilannetta, että olimme varmasti tarjoilijan sen illan siisteimmät asiakkaat jo pelkän alkuasetelman vuoksi; molempien ruokien piti olla gluteenittomia, mutta ystäväni ei siedä voita lukuunottamatta myöskään maitotuotteita. Tarjoilijan hakiessa lautasia pois, en malttanut olla kysymättä kumpi koostumus oli jälleen ”se oikea”. Liemi vai kastike? Kysymys lähti keittiöön, koska tarjoilija ei sitä tiennyt. Vastaus oli paksumpi koostumus, joka selittyi voilla. Se oli kuulemma jätetty ystäväni annoksesta pois (vaikka hän oli erikseen maininnut, että sitä voi käyttää) ja tämä teki eron koostumuksessa.

Tässä kohtaa meitä alkoi jo naurattaa. Olisihan se hienoa, jos liemestä saisi tuhtia, mehevää kastiketta pelkästään lisäämällä siihen voita… Älä huoli, päästin tarjoilijan pinteestä. Ihan jo siksi, että olin niin hyvällä tuulella ;) Jälkiruoka oli kokemuksena samanlainen kuin alkuruokakin. Turvallinen, ihan hyvä. Mutta riittääkö se nykypäivänä?

Ehkä vähän pienempi lautanen ja pari mustikkaa lisää?

En kirjoita tätä postausta haukkuakseni sen enempää Fransmannia kuin muitakaan ketjuravintoloita. Keskustelimme tästä ystäväni kanssa. Hän ei olisi todennäköisesti antanut palautetta edes siitä ensimmäisestä lihattomasta lihapadastaan. Näinhän toimii kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä. Ikävä kyllä tällaisella menettelyllä on riskinä kaksi asiaa: ensinnäkin ravintolaruokaan pettynyt asiakas ei enää suurella todennäköisyydellä palaa. Toiseksi ravintola saattaa laskea rimaa omien annostensa suhteen. En nyt sano, että Fransmannille on käynyt näin, mutta fakta on, että ystävälleni tuotu annos ei olisi saanut koskaan päästä pois keittiöstä sellaisena kuin se oli.

Toinen asia, joka meiltä suomalaisilta tuppaa unohtumaan, on positiivisen palautteen antaminen. Itse yritän muistaa antaa sitä aina kun siihen on aihetta, mutta parantamisen varaa on varmasti kenellä tahansa. Kun kehumisesta tulee tapa, ei tunnu niin kamalalta antaa välillä myös rakentavaa palautetta.

Kerrohan, kuinka sinä yleensä toimit jos ravintola-annoksesi ei vastaa odotuksiasi? :) 

10-1 syytä rakastaa marraskuuta

Marraskuun voisi kuvitella olevan vuoden ankein kuukausi, ainakin jos lehtiä uskoo. Pimeyden vastainen taistelu on alkanut myös kodinkoneliikkeiden mainoksista päätellen; kirkasvalolamppujen paras myyntisesonki on käynnissä. Itsekin kyllä kirosin alkaneita pakkasia -täällä idässä on nyt jo monta päivää ollut kymmenisen astetta pakkasta ja ihoa hivelevä viima siihen päälle. Ei tosin kateeksi käy eteläsuomalaisiakaan, jotka tällä hetkellä kaivelevat autojaan kinoksista.

Sen sijaan, että maanisena istuisin kirkasvalolampun edessä (tai ne hemmetin lamput korvissa), ajattelin että voisiko tätäkin ankeutta yrittää ajatella jotenkin positiivisen kautta? Mietitäänpä.

Ensinnäkin, koska on marraskuu, niin kohtahan on Joulu! Ja jos kerrankin aloitat jouluvalmistelut ajoissa (eli nyt!), ei sinun tarvitse stressata siitä enää joulukuussa, vaan voit glögiä siemaillen katsella kun muut juoksevat pipot hikisinä Prisman ja Citymarketin väliä.

Toiseksi, koska kohta on Joulu, niin lähempänä kuin kohta on pikkujoulut! Älä kuitenkaan tänä vuonna nolaa itseäsi pomosi edessä esimerkiksi oksentamalla käsilaukkuusi tai olemalla liian suorapuheinen. Se voisi kääntää hyvin alkaneen positiivisen ajattelun vahvasti negatiiviseksi.

Koska on niin pimeää, voit unohtaa muutamaksi kuukaudeksi sen, että ikkunat jäivät taas pesemättä. Kohta niihin sataa lunta vaakasuoraan, ja kaikki lika jää lumen alle. Voit masentua likaisista ikkunoista sitten keväällä, kun kaikki valo saa sinut yltiöpositiiviseksi.

Sitten on tietysti myös pöly. Katso edellinen kohta, mutta korvaa lumi kynttilänvalolla. Vanha kikka.

Talvella on mystisesti ainakin kolme kertaa enemmän aikaa istua sohvalla ja katsella telkkaria kuin kesällä. Tämä näkyy luonnollisesti myös ohjelmatarjonnassa, jos siis olet vielä niin kalkkis että katselet tavallisia tv-lähetyksiä. Minäkin olen, joten ei hätää. Tai olen vain semi-kalkkis, koska on meillä Netflixkin. Netflix kantoikin kortensa kekoon tässä kaamostuskan torjunnassa ja julkaisi viime perjantaina kuulemma kaikkien aikojen kalleimman sarjansa The Crownin. Katsoimme eilen siitä ensimmäisen jakson, ja kyllä! Ennustan sille menestystä.

Jos sinäkin omistat koiran, jota ei voi kantaa käsilaukussa, ymmärrät seuraavan: punkit, hiekka ja kura. Eikä mietitä nyt niitä karvoihin tarttuvia lumipalloja. Koirattomalle lukijalle suomennos: imurointikertoja pystyy vähentämään jopa kolmannekseen kesäisestä. Oikeasti.

Tähtiä näkyy tosi paljon tähän aikaan vuodesta. Jos et ole kylmänarka niinkuin minä, voit mennä makaamaan lumihankeen katselemaan niitä. Tai niinkuin tosi suomalainen tekee; kellumaan avantoon ja katselemaan tähtiä.

Ja hei. Takka! Onko mitään romanttisempaa kuin takkatulen ritinä? Polttopuiden hakemisesta voi tehdä leikin (vaikka kivi-paperi-sakset), ja niitä hakiessaan otsalampun valossa voi muistella lapsuuden taskulamppuleikkejä. Ja jos tämä ei luo tunnelmaa tarpeeksi, niin odota sitä hetkeä, kun joku unohtaa, että takkatuli ja liesituuletin päällä ovat huono yhdistelmä.

Viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä on punaviini <3 Se jos mikä kuuluu talveen, vähän niinkuin hyttysenpistot kesään. Marraskuu on mitä otollisin aika tarkastaa Alkon uutuudet ja alkaa miettiä, minkä valkaisevan hammastahnan testaisi tänä vuonna.

Sinun vuorosi! Unohdinko jotain olennaista? 

Terveiset sademetsästä

Rahua (sanotaan muuten ra-wa) kuuluu luonnonkosmetiikan hiustuotteiden selektiiviseen päähän, mikä näkyy niin raaka-aineissa kuin hinnoittelussakin. Ostin ”peruslinjan” shampoon ja hoitoaineen keväisellä viinanhakureissulla päiväristeilyllä Tallinnaan, kun ne sattuivat olemaan hyllyssä puoleen hintaan. Molemmista pulloista on nyt kulunut noin puolet, joten on aika antaa tuomio ;)

Rahuan tuotteiden ydin on öljy, joka on puristettu Amazonin sademetsissä kasvavista Ungurahua-pähkinöistä. Pienen molekyylikokonsa vuoksi öljy tunkeutuu syvälle hiuskuituun korjaten ja vahvistaen sitä. Lisää rakennepaikkausta tuotteisiin saadaan quinoasta, joka myös vahvistaa hiuksia ja lisää niiden joustavuutta. Tuotteet ovat 100% luonnollisia ja vegaanisia.

Pakkaukset ovat, kuten pitääkin, tätä päivää eivätkä ne häviä millään lailla synteettisten siskojensa rinnalla.

Rahua shampoo

Rahuan shampoo on yhdistelmä tehokkaita yrttiuutteita ja kosteuttavia ainesosia. Lisäksi siitä löytyy merisuolaa ja quinoaa. Shampoossa on vain yksi mieto tensidi, mikä tekee siitä erittäin hellävaraisen myös kuiville hiuksille ja päänahalle. Tuotetta suositellaankin kaikille hiustyypeille, erityisesti värjätyille hiuksille.

Shampoo on väriltään kuin viskiä (ja pullokin muistuttaa vähän taskumattia :D), mutta onneksi tuoksu on raikkaampi. Omaleimainen tuoksu tulee Palo Santo-nimisestä eteerisestä öljystä. Tuoksu on minun nenääni enemmän salmiakkinen tai anismainen. Tällä tuoksulla pitäisi olla aromaterapeuttisia vaikutuksia, mutta ikävä kyllä olen valitettavan huono huomaamaan niitä.

Koostumus on sopivan jämäkkää, eli shampoo ei valu märkien sormien välistä viemäriin. Tämä ongelma tosin taitaa olla luonnonkosmetiikan shampoissa muutenkin jo historiaa. Tai sitten minulla on käynyt vain hyvä tuuri. Toisaalta: tämän shampoon kompastuskivi tulee vastaan sitten seuraavassa vaiheessa. Hellävaraisuus eli mieto tensidi kostautuu ainetta levittäessä. Se vaahtoaa todella vähän, ja siten levittyy aika kehnosti. Ominaisuus tietenkin korostuu minun paksussa tukassani, mutta tämän hintaluokan tuotteelta odotan enemmän. Heikko levittyvyys tarkoittaa kovaa menekkiä, ja olikin hauska huomata muutaman viikon säännöllisen käytön jälkeen, että shampoo oli kulunut tuplavauhtia hoitoaineeseen verrattuna.

Shampoo jättää hiukset todella miellyttävän tuntuisiksi, eli itse pesutuloksessa ei ole moitittavaa. Kuitenkin korkea hinta (34 euroa) yhdistettynä yllä mainittuun ongelmaan saa minut jättämään tuotteen jatkossa hyllyyn.

Rahua hoitoaine

Myös Rahuan hoitoaine on yhdistelmä yrttiuutteita (aloe, rosmariini ja vadelma) ja hoitavia öljyjä sekä rakennepaikkaavaa ja kosteuttavaa quinoaa. Kuulostaa harvinaisen yksinkertaiselta, ja parhaat jutut usein ovatkin juuri sitä. Siitä huolimatta täysin luonnollisen hoitoaineen valmistus on ollut useille luonnonkosmetiikan valmistajille liian hankala haaste, ja mutkia on oiottu tekemällä tuotteista lähes luonnollisia, kuten vaikkapa Santen loistava hoitoaine. Rahuan hoitoaineen kohdalla rimaa on kuitenkin pidetty korkealla, ja tuloksena on mitäpä muutakaan kuin napakymppi.

Hoitoaineen koostumus on lähes täydellinen: Täyteläisen voidemainen, levittyy hyvin ja saa hiukset tuntumaan sileiltä jo niitä huuhdellessa. Kuivattelun jälkeen hiukset tuntuvat silkkisiltä ja liukkailta. Tuoksu on miedompi kuin tuossa shampoossa, ja incilistaa lukemalla selviää, että myös sen lähteenä on Palo Santo-öljy. Hoitoaineessa ei ole samanlaista riittoisuusongelmaa kuten shampoossa, joten vaikka hinta (37 euroa) vähän suolainen onkin, niin ostaisin tätä ehdottomasti uudelleenkin.

Rahuaa saa täältä Joensuusta Unik-kampaamosta ja verkkokaupoista sitä myy ainakin Biodelly ja Greenlips.

Onko Rahua jo tuttu sinulle? :)

I love me 2016

Lähes sanattomaksi vetää. Kulunut viikonloppu oli aivan mahtava. Messut petrasivat jälleen oktaavin verran paremmiksi kuin viime vuonna. Tunnelma, ihmiset, kaikki… :) Toivottavasti sinäkin sait kokea sen.

Perjantaipäivä alkoi lehdistötilaisuudella, jonka alkajaisiksi Halmetojan Jaakko piti erittäin inspiroivan luennon biohakkeroinnista. Odottelen mielenkiinnolla, kun Jaakon ja kumppanien kirja aiheesta kolahtaa postilaatikkoon. Siinä on muuten erinomainen joululahjavinkki aiheesta kiinnostuneille ;) Luennon jälkeen julkistettiin Vuoden terveystuote-palkinnot. Saimme näistä näytteet kotiin, ja ajattelin että teen niistä oman postauksen niin tämä pysyy edes kohtuullisessa mitassa.

Messuilla oli lukuisia erittäin mielenkiintoisia luentoja. Olisin osallistunut useampiinkin, jos olisin pystynyt olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa :D Priorisointia oli siis pakko tehdä. Luento ravintolisien tulevaisuudesta oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä, kerron aiheesta lisää kunhan pääsen perehtymään siihen syvällisemmin.

Uutuustuotteiden lanseeraus kuuluu perinteisesti messuille, ja tänäkin vuonna niitä oli runsain mitoin. Erityisen innoissani olin huomatessani Mia Höydön uutuustuotteet: puhdistusvoide Sievän ja kuorintavoide Helmin <3 Voidemainen putsari ja kuorinta täydentävät hienosti tuotesarjan valikoimaa, ja inci-listojen perusteella tuotteita on hiottu kauan ja hartaasti. Hienoa! Tarkempia arvioita näistä löydät ainakin Katjan blogista, itse en ole testannut tuotteita muualle kuin kämmenselkään :)

Myös Helixiumin valikoima oli täydentynyt kuorinnalla. Testailin sitä heti samana iltana ja rakastuin :D Kerron kuorinnasta lisää omassa postauksessaan, sen se todellakin ansaitsee!

Ruokapuolen uutuuksista on pakko nostaa esille kauan odotetut luomulaatuiset heraproteiinit, joita oli tarjolla niin Puhdistamon kuin Foodininkin osastolla. Eettisempiä (ja terveellisempiä) treenipalkkareita tulossa siis ;) Proteiinipussien lisäksi huomio kiinnittyi -yllätys- kasvaneeseen raakasuklaavalikoimaan. Oma suosikkini on jo pitkään ollut Puhdistamon appelsiininmakuinen suklaa, ja nyt valikoima täydentyi mustikalla ja vadelmalla <3 Vadelma ja tumma suklaa ovat ainakin minun suussani täydellinen makupari, ja tuossa Puhdistamon patukassa ne nousevat esiin juuri oikealla tavalla.

Arctic Warriors lanseerasi messuilla Kerkkä-nimisen kuusenkerkkäjauheen. Sain sitä purkin kotiinviemisiksi, joten lähiaikoina vihersmoothieissa saattaa olla aika metsäinen maku ;) Maistoin jauhetta messuilla, ja maku on niin voimakas, että se vie suoraan kesäiselle metsäkävelylle. Hieno tuote!

Nämä pakkaukset <3

Erityisen ilahtunut olin myös mahdollisuudesta päästä tutustumaan kiropraktikon käsittelyyn. Minun on ollut tarkoitus varata aika jo vaikka kuinka kauan, mutta tiedäthän kuinka aina tulee jotain muuta olevinaan tärkeämpää? Minua oli jo pitkään vaivannut kaularangassani oleva ”lukko”, joka oirehti välillä varsin kivuliaasti.  Tutkimuksen alussa minusta otettiin kuva edestä, ja sen avulla katsottiin vartalon linjauksia. Oli aika järkyttävää huomata, että lantioni oli aivan vinossa..! Itse hoito oli lyhyt, lantion virheasento (joka ilmeisesti näkyi myös erimittaisina jalkoina minun ollessani hoitopöydällä) korjattiin ja kyllä, myös se kaularangan lukko. Hetken mietin siinä kuristusotteessa ollessani, että lähdenköhän kotiin pyörätuolissa tai peräti mustassa pussissa, mutta huoli oli onneksi turha ;) Niskasta kuuluneesta paukahduksesta päätellen jotain todella meni paikalleen. Ja mikä hienointa: enää ei satu! Vielä kerran Sami, kiitos <3

Päivän päätteeksi vierailin myös Dr. Hauschkan osastolla, jossa sain puolen tunnin näytekasvohoidon (hoito kestää normaalisti kaksi tuntia). Kahden tunnin hoidossa olisin takuuvarmasti nukahtanut, koska tuo puolituntinenkin oli aivan taivaallisen rentouttava :)

Kolme messupäivää ja pitkä ajomatka kotiin tekivät tehtävänsä, ja tämä viikko on kulunut kipeitä jalkoja parannellessa ja ensilunta ihmetellessä. Suurkiitos kaikille messuilla mukana olleille, ensi vuotta odotellessa ;)

Kävitkö sinä messuilla? Mihin olit erityisen tyytyväinen? Ja löysitkö jotain, mitä voisi kehittää?

Taistelua flunssaa vastaan

Niinhän siinä kävi, että syksy toi tullessaan myös flunssantekeleen. Juuri sellaisen siltä ja väliltä olevan, minkä takia ei kehtaa olla pois töistä. Onneksi pääsin nyt vapaille niin ehdin levätä ennen viikonlopun messurupeamaa – täytyy vain toivoa, että ääni säästyisi tällä kertaa.

Vähillä voimillani raahauduin keittiöön ja tein yksinkertaisen kurkumalla höystetyn flunssankarkotussmoothien. Kurkuma tunnetaan parhaiten curry-mausteseoksen keltaisena mausteena, mutta sen käyttö tulehdusta vaimentavana aineena on yhä tunnetumpaa. Kurkuman tärkein ja tunnetuin vaikuttava aine kurkumiini imeytyy paremmin, kun sen kanssa ottaa piperiiniä sisältävää mustapippuria, joten sitä meni tietenkin mukaan myös. Jos haluat perehtyä aiheeseen lisää, niin Pur-kaupan sivuilla on asiallinen (vaikka kaupan sivuilla onkin) artikkeli.

Banaani ja pakastemango saivat olla alustana yrteille. Sujahtipa mukaan vielä yksi avokadonkivi pöydältä kuljeksimasta :D Kuitua ja hyviä rasvoja kätevästi pakattuna. Proteiinia en tällä kertaa lisännyt mukaan erikseen. Jostain syystä ei vain tehnyt mieli. Kuvasta puuttuu muuten kauramaito, jonka avulla vältyin tekemästä kurkumajäätelöä ;)

C-vitamiinin (muun muassa) lähteeksi laitoin parin viikon takaisilta terveysmessuilta ostamiani Arctic Warriorsin nokkosensiemeniä.

Koristeeksi vielä kurpitsansiemeniä, jotka paitsi maistuvat hyvältä, sisältävät reilusti sinkkiä mikä on yksi tärkeimmistä aseista flunssaa vastaan.

Tämähän ei mitään herkkua ollut, vaikka ihan freesiltä näyttääkin. Nokkosensiemenet toivat mukaan vähän semmoista… Kalamaista makua :D Jos ajatus kurkuman käytöstä smoothieissa ällöttää liikaa, on sitä saatavilla myös kapseleihin pakattuna. Olen kesän ja syksyn aikana testaillut Biomedin kurkumiinivalmistetta, ja luonnollisesti nyt muistanut ottaa sitä vähän tunnollisemmin. Ostin purkin alun perin kuukautiskipuja helpottamaan, muuta niihin eivät tämän valmisteen tehot ikävä kyllä riitä.

Entä sinä? Oletko säästynyt syysflunssalta vai joko se on takana päin?