Viikonloppuruokaa: gluteeniton parsakaalipiirakka

Kun yhdistetään loppusijoituspaikkaansa odotteleva juustoraasteen jämä ja somessa vilahtava suolainen piirakka, syntyy inspiraatio! Parsakaalipiirakka on ajatuksena vähän turn off, mutta viime aikoina on tullut käytettyä liian vähän kasviksia ja olin utelias.

Piirakan ohje soveltaen ada.bakes ja K-Ruoka.

No, sanon heti, että tällä reseptillä tulee parsakaalin ystävän piirakka. Maku tulee todella selvästi läpi, ja kaipaisi lisää potkua (olisinpa laittanut edes noita tomaatteja enemmän!). Muuten maut ovat mukavasti kohdallaan, ja runsaasta fetajuustosta huolimatta kuvailisin tätä sanalla lempeä.

Kaveriksi sopisi esimerkiksi salaatti, jossa on aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja tai muita voimakkaanmakuisia sattumia. Juustoilla en enää pelaisi, sitä tässä piirakassa on jo tarpeeksi.

Parsakaalipiirakka

Pohja

100 grammaa voita
3 dl gluteenitonta jauhoseosta (tummaa)
1 tl leivinjauhetta
1 tl basilikaa
0,5tl timjamia
1 dl kauramaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi pehmeän voin joukkoon. Lisää kauramaito ja sekoita taikinaksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Täyte

200 g parsakaalin nuppuja
100 g miniluumutomaatteja
100 g juustoraastetta (mozzarella)
200 g fetajuustoa
2 kananmunaa
Mustapippuria
Suolaa
2 dl kaurakermaa

Keitä parsakaalin nuppuja viisi minuuttia suolaisessa vedessä ja levitä pohjan päälle, jätä muutama nuppu koristeeksi. Murenna fetajuusto ja levitä täytteen päälle. Sotke kananmunat, kaurakerma ja mausteet ja kaada täytteiden päälle. Laita seuraavaksi juustoraaste, tomaattisiivut ja muutama parsakaalin nuppu. Paista 200 asteessa 40 minuuttia.

Parsakaalipiirakan kylkeen sopisi hyvin jokin ryhdikäs valkoviini, kuten esimerkiksi tämä saksalainen. Viineissä olen kyllä niin tapojeni orja: silloin harvoin kun sitä tulee ostettua, ei tee mieli kokeilla riskillä uutuuksia vaan tulee ostettua varman päälle hyvää.

Edelleen haaveilen sienipiirakasta, mutta jostain syystä tämä haave unohtuu aina kaupan heviosastolla -vai myydäänkö siellä enää esimerkiksi kantarelleja? Metsästähän niitä saisi, mutta jostain syystä ne minut nähdessään hyppäävät syvemmälle sammaleen sekaan ja jäävät poimimatta.

Tänään on muuten meidän raksan sadas päivä..! Täytynee juhlistaa moista virstanpylvästä viikonlopun aikana jotenkin :)

Rentouttavaa viikonloppua!

Elina