Kerroksia
Kauneudesta ja elämästä

Elina

Posts by this author:

#blogintarina

Uusi blogituttavuus Lemmi Turkooseja Unelmia- blogista haastoi minut kirjoittamaan tarinan blogini taustalla vastaamalla muutamiin kysymyksiin. Tottakai otan haasteen vastaan :)

Miksi perustit blogin?

Tähän ei oikeastaan ole mitään yksiselitteistä syytä. Olen kaivannut kirjoittamista lukion päättymisestä (köh, 10 vuotta) saakka, ja bloggaaminen tuntuu sopivimmalta tavalta toteuttaa sitä tarvetta. Tottakai voisin kirjoittaa myös pöytälaatikossa olevaan ruutuvihkoon, mutta silloin ystäväni ja joutuisivat kuuntelemaan paljon nykyistä enemmän hössötystäni kaikesta, mitä saatte täältä lukea :) Lisäksi saan kätevästi yhdistettyä tähän myös valokuvausharrastukseni.
Niin luontevalta kuin blogin pitäminen minusta tuntuukin, ei sen perustaminen kuitenkaan ollut mikään yksinkertainen päätös. Kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin, olin miettinyt tätä jo vuosia päätyen aina siihen, ettei minulla olisi tarpeeksi annettavaa jo valmiiksi laajaan blogikenttään. Onneksi ymmärsin lopulta (ja ystäväni rohkaisivat minua lempeästi :’D) ettei tarvitse olla täydellinen suoriutuakseen hyvin, ja laskin rimaani sen verran, että pääsin siitä yli. Sillä tiellä ollaan :)

Mikä on blogini aihepiiri?

Pääasiassa käsittelen blogissa terveyteen, hyvinvointiin ja luonnonkosmetiikkaan liittyviä asioita. Terveys ja hyvinvointi ovat kuitenkin sen verran laajoja käsitteitä. että niiden alle mahtuu hyvin paljon kaikenlaista. Perinteisempien aiheiden lisäksi kirjoitan mielelläni esimerkiksi matkakokemuksistani, ja julkaisen hyväksi havaitsemiani reseptejä. Haluaisin kannustaa lukijoitani huolehtimaan terveydestään niin, ettei otsaan muodostu ryppyjä tai stressihormonit sinkoile mukaterveellisen elämän aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Sitäkin tapaa olen joskus kokeillut, ja yllättäen epäonnistunut.

Miten läheiseni suhtautuvat blogiini?

Tähän voisi vastata jopa yhdellä sanalla: kannustavasti. Mutta lörpöttelyyn taipuvaisena en malta olla kiittämättä samalla läheisiäni, jotka kyllä tunnistavat itsensä tästä :) Varsinkin alussa tarvitsin ja sain tukea uselta suunnalta aina kun siltä tuntui. Lämmin kiitos, olette tärkeitä <3 Myös työpaikalta tulee välillä palautetta, joka on ainakin tähän asti ollut positiivista :D

Mitä blogille kuuluu juuri nyt?

Blogille kuuluu hyvää. Alun hapuilun jälkeen oma juttu on alkanut löytyä. Yhteistyötä yritysten kanssa on syntynyt mukavasti, ja tällä hetkellä suurin yksittäinen postaustahtia hidastava tekijä onkin vuodenaikaan liittyvä valon puute, jota olen jo useampaan otteeseen manannut.

Mitkä ovat lempipostaukseni?

Apua, miten tämä nyt olikin näistä kysymyksistä vaikein? :D Ehkä ei ole mitään tiettyä lempparia. Henkilökohtaiset jutut ovat tottakai tärkeitä, ja niitä kirjoittaessa mietin aina omaani ja läheisteni yksityisyyttä. Jos taas kosmetiikkarintamalta löytyy jotain todella hyvää, kuten edellisen postaukseni Youth Glo:t, innostun ja toivon kokemuksistani olevan hyötyä muillekin.

Haasteen seuraavaksi saavat:

Hedelmähapporakkautta

Nyt on Tallinnan viikonlopusta toivuttu, postailen siitä lähipäivinä kunhan saan kuvat editoitua :) Sitä ennen vinkkaan oivallisen kohteen taskussa poltteleville veronpalautusrahoille ;)

Kun luin Supermoodin uutuusnaamioista ensimmäisen kerran Katjan blogista, innostuin, kuten Madaran AHA-naamiosta kertovassa postauksessa kerroin, ja aloin kuumeisesti odottaa milloin tuotteet saapuisivat myyntiin. Siinä menikin lopulta monta viikkoa, ja kun ne lopulta saapuivat Sokokselle, ei mukana ollut ollenkaan testipakkauksia! Odottelin siis vielä pari viikkoa lisää.

Lopulta testipakkaukset tulivat, ja menin tietenkin heti pyytämään näytteitä sekä hedelmähappokuorinnasta että hoitavasta naamiosta. Ne on suunniteltu toimimaan työparina, tai Babyfacea voi tietysti käyttää yksinkin, mutta hoitavat aineet menevät paremmin perille kuorinnan jälkeen. Supermoodin tuotteista voisivat muut valmistajat ottaa mallia inci-listojen teossa; tuotteiden ainesosalistat on käännetty latinasta englanniksi niin, että muutkin kuin kosmetiikkafanaatikot käsittävät mitä tuotteet sisältävät.

Kuorinnan sisältöä tarkastellessaan ei voi olla huokailematta ihastuksesta: maito- ja sitruunahappo on istutettu hedelmäuutteiden ja tyrnimehun sekaan, ja mukana on myös piparminttuöljyä lisäämässä käytön miellyttävyyttä. Synteettisiäkin ainesosia on, mutta ne kaikki läpäisevät luonnonkosmetiikan kriteerit. Tämä koskee kaikkia Supermoodin tuotteita, vaikkei niillä luonnonkosmetiikan sertifikaattia olekaan.

Jännittyneenä levitin Luxury peelia kasvoilleni ja katsoin kellosta aikaa. Olisiko tässä tehokkaampi seuraaja Madaralle? Naamio tuntui levitettäessä raikkaalta, vähän viileältä (piparminttuöljy!). Koostumus on lähes kirkas, geelimäinen ja mukavan riittoisa, saamastani pienestä purkista riittää vielä kahteen kertaan jos oikein pihistelen. Naamio tuntuu kasvoilla lämmittävältä, mitään ikävää pistelyä en havainnut.

Viidentoista minuutin kuluttua kasvoni näyttivät tältä:

Sehän punoittaa! Naamio siis toimii niinkuin pitääkin.

Pestyäni happonaamion pois laitoin Babyfacen vaikuttamaan. En muistanut kuinka kauan sen täytyisi antaa olla, joten katsoin ajan vähän fiilispohjalta. Naamio on paksua ja voidemaista, ja jää selvästi ihon pinnalle, eikä yritä pikapikaa imeytyä. Punoitus poskista häviää naamion vaikutuksen aikana. Poispesun jälkeen peilistä näkyy selvästi tasaisemman värinen iho. Ja se tuntuu todella pehmeältä. Oih..!

Babyface muistuttaa minua tuoksullaan lapsuudesta… Jostain selektiivisen kosmetiikan voiteesta, jota äitini tai isoäitini on tuolloin käyttänyt. Voisiko sanoa, että naamio tuoksuu Kanebolle? Tämä tuote viimeistään houkuttelee loputkin synteettisen kosmetiikan käyttäjät luonnonkosmetiikan pariin :)

Inci-listaa vilkaisemalla löytää vesipohjasta bentoniittia eli luonnonsavea, rasva-alkoholeja, ja öljyinä auringonkukka-, risiini-, ruusunsiemen-, sekä manteliöljyä. Lisäpotkua naamioon tuo matkipapu-uute, joka toimii retinolin tavoin stimuloimalla kollageenin tuotantoa ja solujen uudistumista. Neidonhiuspuu-uute toimii antioksidanttina ja rauhoittaa ihoa. Mustaseljauute on paremmin tunnettu suun kautta otettavista, vastustuskykyä tehostavista valmisteista, mutta flavonoidirikkaana aineena se toimii mielenkiintoisena lisänä kasvonaamiossa. Antioksidantticocktailia tehostaa vihreä tee-uute.

Supermoodhan on Anne Kukkohovin oma kosmetiikkasarja. Tuotteet lanseerattiin ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten aluksi vähän kapeammalla valikoimalla, ja tänä syksynä sarja täydentyi tällä Yoth Glo-linjalla, joka sisältää testaamani naamiot. En ole aivan lämmennyt aiemmille Supermood-kokeiluilleni, joko tuoksun tai koostumuksen vuoksi. Mutta tämä kaksikko päätyi ostoslistalleni <3 Sanoisin, että tässä on myös erinomainen joululahjavinkki (yhdessä tai erikseen ostettuna) laadukasta kosmetiikkaa arvostavalle naiselle, tai miksei miehellekin ;)

Salaisuus pinnan alla

Inspiroiduin kirjoittamaan tämän jutun, kun kävin I Love Me-messuilla HUR:n pisteellä rasvaprosentin mittauksessa, ja tulos oli aivan jotain muuta kuin mitä olin tottunut näkemaan kehonkoostumusvaa’allani (kiitos vain, Omron). Halusin kuitenkin vielä haastaa saamaani tulosta, ja otin yhteyttä Energiahileen yrittäjään Heli Kymäläiseen sopiakseni rasvaprosentin mittauksesta Biosignature-menetelmällä.

Miksi sitten ylipäätään kenenkään tulisi tietää omaa rasvaprosenttiaan? Eivätkö pelkkä painolukema ja vyötärönympärys riitä?

Vyötärönympärysmitta kertoo aika hyvin viskeraalisen eli sisäelimiä ympäröivän rasvan määrästä, mutta tarkkaa tietoa sillä ei saa. Vaaka taas kertoo paljonko ihminen painaa, muttei millään lailla erittele mistä lukema koostuu. Tämän vuoksi esimerkiksi painoindeksi on suuren lihasmassan omaavilla henkilöillä täysin hyödytön.

Rasvaprosenttia mittaamalla saadaan enemmän tietoa kehonkoostumuksesta, ja se voi toimia hyvänä motivaattorina elämäntapamuutoksessa, varsinkin jos samanaikaisesti lisätään voimaharjoittelua, joka lisää lihasmassaa. Tällöin pelkän vaa’an tuijottaminen voi turhauttaa, kun kaikki muutokset eivät näy numeroissa. Tottakai muutoksia havaitsee myös peilistä ja vaatekoon muutoksista, mutta tarkkaa tietoa nekään eivät anna.

Tanita-laitteella tehty mittaus, joka minulle suoritettiin ensimmäisenä, kertoi rasvan ja lihasmassan kokonaismäärän lisäksi myös erittelyn raajojen ja keskivartalon rasvaprosentista sekä lihasmassasta eri raajoissa. Vaikka tottakai tiesin mittaamattakin, että oikea käteni on vasenta vahvempi, vähän nauratti huomata, että siinä on tosiaankin myös sata grammaa enemmän lihasta! :D Määrä voi kuulostaa aluksi pieneltä, mutta noin pienessä kehon osassa ero saisi olla pienempi. Tiedänpähän jatkossa (vielä enemmän) panostaa vasemman puoleni vahvistamiseen.

Biosignaturessa näkökulma on toisenlainen. Siinä käytetään pihtimittaria, joka kertoo rasvan määrän millimetreinä. Mittaus tehdään kahdestatoista eri kohdasta, jotka kertovat kehon hormonitoiminnasta. Rasvahan kertyy ihmisillä eri paikkoihin johtuen juurikin hormoneista.

Mittauksessa käytettävät pihdit

Mittaus vahvisti messuilla saamaani tulosta ja todisti, että rakas vaakani saa jatkossa mittailla vain painoa, siinä oleva kehonkoostumusmittausominaisuus (mikä sana!) on pelkkä vitsi.

Sitten niihin tuloksiin:

Aluksi Tanita-laite ilmoitti mittauksen perustiedot, eli painon, kokonaisrasvaprosentin, lihasmassan osuuden sekä rasvan, veden ja luumassan kilogrammoina.

Seuraavalla sivulla oli tietoa kehon perusaineenvaihdunnasta ja määritelty viskeraalisen rasvan määrä. En nyt spekuloi enempää, kuinka tarkkana tätä arvoa voi pitää, mutta olin tuloksesta erittäin mielissäni :)

Kolmas sivu näytti vielä uudelleen osan jo ensimmäisella sivulla nähdyistä tiedoista, sekä alimmaisena ”kehon metabolisen iän” :D Voi kun se näyttäisi naamassakin tuolta! :’D

Viimeisellä sivulla oli tarkempi analyysi eri raajojen ja keskivartalon rasva- ja lihasmääristä.

Biosignature-analyysi antoi myös hyvin yksityiskohtaista, mutta erilaista tietoa.

Rasvaprosentit olivat lähes samat, tuossa kuvassa olevassa sinisellä korostetussa lukemassa näkyy kymmenen pisteen lukema, josta puuttuu vielä etu- ja takareisien pisteiden määrä. Niiden yhteenlasketuista millimetreistä lisätään  tuohon 15,3% 10 prosenttiyksikköä, jolloin tämän mittauksen tulos on 19,3%.

Mittauspisteet näkyvät tärkeysjärjestyksessä niin, että ykkönen on se, missä rasvaa on eniten. Kolme tärkeintä pistettä näkyy korostetusti, ja niiden mukaan voi miettiä omia elintapojaan. Minulla tärkeimmäksi pisteeksi nousi takareiden piste, joka kielii suoliston ja maksan ongelmista. Tämä voi Helin mukaan olla myös jäänne e-pillereiden syönnistä, silloinhan tuollaista tiukkaa rasvaa oli kaikkialla reisissä. Muutokset tapahtuvat hitaasti, varsinkaan kun tuota rasvaa ei ole millään määrätietoisella ruokavalio/treeniyhdistelmällä yritetty poltella pois.

Toiseksi tärkein piste on lantio eli tutummin jenkkakahva :) Lantiolle kertyvä rasva kertoo hiilihydraattien määrästä ruokavaliossa, toisin sanoen näillä treenimäärillä voisi jättää herkuttelut vähemmälle.  Kolmas piste on navan seutu. Navan ympärille kertyvä rasva kertoo stressin aikaansaamasta kortisolin erityksestä. Tämä piste tulee varmasti imuroimaan rasvaa niin kauan kuin teen yötyötä, joka luonnollisesti aiheuttaa stressiä elimistölle. Tässä kohtaa huomautan, että stressistä puhuttaessa ei välttämättä tarkoiteta henkisen ahdistuksen tai kiireen kaltaista tilaa, vaan myös esimerkiksi vajaaravitsemus tai muu epätasapaino on elimistölle stressitila.

Lopuksi hyvä uutinen: blogin lukijoille on tarjolla kymmenen prosentin alennus Energiahileen palveluista koodilla grey, kun varaat ajan joulukuun 20. päivään mennessä :) Lisäksi käynti tulisi sopia tammikuun loppuun mennessä.

Niin, ja paljonko Omronin vaaka sitten ilmoittikaan rasvaprosentiksi? 26,7%! Pieni ero :D

Mitä ajatuksia rasvaprosenttiasia herättää sinussa? Onko se täysin turhaa puuhaa vai rutiininomainen osa kehityksesi seurantaa, tai ehkä jotain siltä väliltä?

Kun kaikki pysähtyy

Sain perjantaina kuulla vanhemman koirani sairastavan mastikatorista myosiittia. Kyseessä on autoimmuunivälitteinen tulehdus, joka sijaitsee koiran ”purulihaksissa”, eli lihaksissa, jotka vaikuttavat syömiseen, haukotteluun, kaikkeen elämiseen. Vein koirani eläinlääkärille, koska ajattelin sillä olevan suu tai hammas kipeä, ja tulin kotiin kivusta ulvovan, rauhoituksesta toipuvan koiran ja kortisonipussin kanssa. Vaikka olin viettänyt klinikalla aikaa vain pari tuntia, minusta tuntui kuin olisin tehnyt neljätoistatuntisen, äärimmäisen hektisen työpäivän. En pystynyt ajattelemaan mitään, itku kurkussa avasin googlen ja yritin alkaa järkeistämään muuttunutta tilannetta.

Löysin kaksi englanninkielistä artikkelia aiheesta, ja sain tietää, että mastikatorista myosiittia on olemassa kahdelaista; akuuttia ja kroonista. Akuutissa purentalihakset turpoavat, ja kroonisessa ne surkastuvat. Figon tapauksessa kyse on jälkimmäisestä. Nukuin sinä yönä kolme tuntia, ja nousin ennen viittä lähteäkseni Kuopioon agilitykilpailuihin. En oikein osannut lähtöä peruakaan, toimin vain. Kilpailujen viimeiseltä radalta tuli nollavoitto, mikä tarkoitti Kisulle luokkanousua ja hetkeksi unohdin suruni. Mutta vain hetkeksi, enkä sitten oikein osannut kunnolla olla iloinen.

Tänään mietin, että miksi se menee ainakin omalla kohdallani niin, että yksi surullinen asia voittaa kymmenen hyvää? En usko olevani tässä asiassa kovin ainutlaatuinen. Suru ja pelko lamaannuttavat. Huomaan nauravani jollekin, ja nauru katkeaa kuin veitsellä aivojen lähettäessä ajatuksen Figon kuopalle painuneista poskista. Koko muu elämä menee hetkeksi ikään kuin stand by-tilaan, tai ainakin haluaisin niin. Huomaan miettiväni, onko minulla oikeus lähteä tulevana viikonloppuna matkalle. Sehän tarkoittaa hauskanpitoa. Saako sureva ihminen pitää hauskaa? Tai vielä pahempaa – innostua jostain niin pinnallisesta asiasta kuin uudesta kasvonaamiosta?

Jos ystäväni kysyisi minulta tuota, vastaisin, että tietenkin saa. Mutta jostain syystä omaan itseen pätevät eri säännöt kuin muihin. Syytä siihen, miksi näin on, en osaa sanoa. Voimakas itsekriittisyys tulee esille muillakin elämäni osa-alueilla. Yleensä pidän sitä vahvuutena, mutta tällaisessa tilanteessa se on aika ahdistava luonteenpiirre. Osittain myös sen vuoksi halusin kirjoittaa näistä ajatuksista tänne. Tuntuisi tekopyhältä julkaista pelkkää pumpulia, kun oikeasti kävelee piikkimatolla.

Eilen käytin koiria metsässä ja katsoin hymyillen, kun Figo piehtaroi lumessa ja nautti juuri siitä hetkestä. Ehkä pitäisi ottaa siitä mallia, ja lakata murehtimasta tulevaa, joka on hyvinkin epävarmaa tällä hetkellä. Enhän minä siihen kokonaan pysty, mutta ainakin yritän olla surematta sellaista, mitä ei ole vielä tapahtunutkaan.

Tallinna, pitkästä aikaa!

Teemme tänä vuonna kaveriporukan kesken perinteisen pikkujouluristeilyn sijaan jalkautumisen eteläisen naapurimaamme rantaan. Edellisestä Tallinnanreissustani on aikaa ainakin kymmenen vuotta ellei enemmänkin, tai olen kyllä käynyt risteilyllä mutten ole koskaan kyennyt maihin asti :’D.

Kuva täältä. 

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus ottaa vahinko takaisin ja viettää Tallinnassa koko viikonloppu, laivalla ollaan vain pakollisten lauttamatkojen verran.

Hotelliksi valikoitui L’Ermitage, joka vaikutti tarpeeksi siistiltä torakkakammoiselle (ja suostui majoittamaan 12 hengen rauhallisen ryhmämme…). Tallinnassa hotellien hintataso on mukavan edullinen Suomeen verrattuna – täällähän halpoja ovat vain asuntolainat ja puhelinliittymät. L’Ermitagessa yksi kahden hengen superior-huone maksaa yöltä 85 euroa, eli ei paha ottaen huomioon, että hotelli näyttää ainakin etukäteen tarkasteltuna tähtensä ansainneelta.

Hotellin edusta. Kuva: L’Ermitage.

Näyttää aika kivalta, vai mitä? :) Kuva: L’Ermitage

Olen pikkuhiljaa alkanut katsastella potentiaalisia ravintoloita, ja ongelmana ei tietenkään ole vaihtoehtojen puute. Ainakin toisena iltana on tarkoitus mennä syömään isolla porukalla, joten mitenkään erityisen romanttista ja intiimiä paikkaa en hae. Ruuan täytyy tietenkin olla erinomaista, enkä katsoisi hyvää viinilistaakaan pahalla. Ainakin Rataskaevu16 ja Vegan Restoran V tai Noa Restoran vaikuttaisivat käymisen arvoisilta paikoilta :)

Noa. Kuva täältä.

Toinen ennakkosuunnittelua vaativa asia on mikäs muukaan kuin ostokset :D Ajattelin aloittaa jouluostosten teon Tallinnasta, ja aikaa shoppailulle on käytännössä vain lauantaina, joten jonkinlainen hahmotelma on pakko tehdä. Tiedän kyllä ainakin kaksi ostoskeskusta, joissa haluaisin käydä -Solaris ja Kaubamaja – mutta en yhtään hahmota missä ne siellä ovat tai kuinka kaukana ne ovat toisistaan tai hotellistamme. Hidasta elämää-sivustolta löytyi hyvä listaus ostopaikoista luonnonkosmetiikasta ja muusta ekoilusta kiinnostuneille. Myös Pretty Sweet-blogin Mirssiina on tehnyt postauksen Tallinnan kosmetiikkatarjonnasta.

Otan siis mielelläni vinkkejä vastaan tottuneemmilta Tallinnanmatkaajilta :) Tärpit voit jakaa tuonne kommenttikenttään!